Kuka tahansa voi vaipua tällaiseen mielentilaan, jossa mikään ei kiinnosta.
Jos siihen putoaa nopeasti, siihen löytyy yleensä syy. Ikävä tapahtuma
lähipiirissä tai työelämässä saa ihmisen kyllästymään ja olla tarttumatta
mihinkään ponnistelua vaativaan tehtävään. Tämä yleensä korjautuu, kun tapahtumasta
kuluu aika ja mieli vapautuu ikävän tapahtuman vaikutuksista uusiin asioihin.
Tilanne on toinen, kun ihminen vaipuu vähitellen olotilaan, jossa mikään ei kiinnosta, ei työ, toiset ihmiset, matkustelu, vapaa-aika, ei mikään.
Kuvatusta tilasta voi päästä irti kotikutoisin keinoin ilman ulkopuolista ammattiapua.
Ensimmäinen askel on, että pysyy kiinni lähiomaisten tai lähipiirin askareissa oleskelemalla niissä vain mukana ilman mitään roolia tai päämäärää. Tämä estää eristymisen muista, mikä on hyvin vaarallinen tie ja saattaa johtaa enemmän tai vähemmän omiin ajatuksiin vaipumiseen. Täytyy huomata, ettei se ole omiin ajatuksiin uppoutumista, silla uppoutuminen edellyttää aktiivista ajatustoimintaa ja puolestaan se johtaa yleensä johonkin vireään tekemiseen. Vaipuminen omaan tylsäkatseisen luotaan työntävän habituksen on eri asia ja vaarallista kuten jokainen voi ymmärtää.
Toisena keinona on ottaa vanhasta harrastuspakista se, joka on ollut aiemmin kaikkein kiinnostavin ja rakkain. Jokaisella on varmaankin tällainen varasto ja sieltä löytyvä harrastus. Pakki kannatta käydä mielessä läpi ja ottaa sieltä se yksi laji. Se voi olla mitä tahansa kuten urheilulaji, keilailu, golf, lukemien, kirjoittamien, soittaminen, musisointi. jne. Tietysti olisi hyvä, jos siinä pääsee mukaan toisten joukkoon lajiaan toteuttamaan. Yksilölaji voi olla yhtä hyvä, sillä siinä voi tapahtua kuin itsestään jokin selittämätön mielen kohottautuminen. Hupsista minähän olen nero.
Kolmas keino on mennä jonkun hyvän ystävän tai kaverin luokse, jolle ei tarvitse liikoja selitellä olotilaansa. Pieni porinatuokio kupin ääressä voi saada pilvet väistymään taivaalta. Puhelimen avulla tällainen tuokio järjestyy hetkessä. Tässä korostuu erityisesti ystävien merkitys oman pääkopan näkymättömässä hoidossa. Ystäviä pitää olla. Yksikin hyvä ystävä riittää.
Neljäs keino on vaativin. Jos pystyy käymään läpi, analysoimaan vaikka aikajärjestyksessä hyvät ja otolliset tapahtumat, joita elämässä on ollut, ja projisoimaan niitä siihen, mitä on saavuttanut, yleensä päätyy pitkästi plussan puolelle. Tällöin se saamattomuuden tila, missä ollaan, tuntuukin mitättömältä, ettei jopa naurettavalta. Tässä psyykataan pääkoppa kuntoon.
Jos nämä keinot eivät auta, pitää ehdottomasti kääntyä ulkopuolisen ammattiauttajan puoleen. Ei saa jäädä pitkäksi aikaa olotilaan, jossa tyhjäkatseisena elelee mistään kiinnostumatta.
Tilanne on toinen, kun ihminen vaipuu vähitellen olotilaan, jossa mikään ei kiinnosta, ei työ, toiset ihmiset, matkustelu, vapaa-aika, ei mikään.
Kuvatusta tilasta voi päästä irti kotikutoisin keinoin ilman ulkopuolista ammattiapua.
Ensimmäinen askel on, että pysyy kiinni lähiomaisten tai lähipiirin askareissa oleskelemalla niissä vain mukana ilman mitään roolia tai päämäärää. Tämä estää eristymisen muista, mikä on hyvin vaarallinen tie ja saattaa johtaa enemmän tai vähemmän omiin ajatuksiin vaipumiseen. Täytyy huomata, ettei se ole omiin ajatuksiin uppoutumista, silla uppoutuminen edellyttää aktiivista ajatustoimintaa ja puolestaan se johtaa yleensä johonkin vireään tekemiseen. Vaipuminen omaan tylsäkatseisen luotaan työntävän habituksen on eri asia ja vaarallista kuten jokainen voi ymmärtää.
Toisena keinona on ottaa vanhasta harrastuspakista se, joka on ollut aiemmin kaikkein kiinnostavin ja rakkain. Jokaisella on varmaankin tällainen varasto ja sieltä löytyvä harrastus. Pakki kannatta käydä mielessä läpi ja ottaa sieltä se yksi laji. Se voi olla mitä tahansa kuten urheilulaji, keilailu, golf, lukemien, kirjoittamien, soittaminen, musisointi. jne. Tietysti olisi hyvä, jos siinä pääsee mukaan toisten joukkoon lajiaan toteuttamaan. Yksilölaji voi olla yhtä hyvä, sillä siinä voi tapahtua kuin itsestään jokin selittämätön mielen kohottautuminen. Hupsista minähän olen nero.
Kolmas keino on mennä jonkun hyvän ystävän tai kaverin luokse, jolle ei tarvitse liikoja selitellä olotilaansa. Pieni porinatuokio kupin ääressä voi saada pilvet väistymään taivaalta. Puhelimen avulla tällainen tuokio järjestyy hetkessä. Tässä korostuu erityisesti ystävien merkitys oman pääkopan näkymättömässä hoidossa. Ystäviä pitää olla. Yksikin hyvä ystävä riittää.
Neljäs keino on vaativin. Jos pystyy käymään läpi, analysoimaan vaikka aikajärjestyksessä hyvät ja otolliset tapahtumat, joita elämässä on ollut, ja projisoimaan niitä siihen, mitä on saavuttanut, yleensä päätyy pitkästi plussan puolelle. Tällöin se saamattomuuden tila, missä ollaan, tuntuukin mitättömältä, ettei jopa naurettavalta. Tässä psyykataan pääkoppa kuntoon.
Jos nämä keinot eivät auta, pitää ehdottomasti kääntyä ulkopuolisen ammattiauttajan puoleen. Ei saa jäädä pitkäksi aikaa olotilaan, jossa tyhjäkatseisena elelee mistään kiinnostumatta.
i
Kommentit
Lähetä kommentti