2197. Kiitollisuus ja elämälaatu

      Ihmisen esihistoria suosii ihmistä muistelmaan ja olemaan kiitollisia tapahtumista, joista ihminen selviytyi hengissä, voitti vihollisen tai sai runsaan saalin jaettavaksi. Siis etupäässä ikäviä asioita. Evoluution edetessä tapahtui myös positiivia kehitysaskelia, kuten viljellyn kehittyminen ja asettuminen paikoilleen liikkuvasta keräilytaloudesta. Syntyi miellyttäviä asioita muistella, kiitollisuutta.
     Tästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt kiitollisuuskäsijarru päälle.  Muistelemme vain negatiivisia asioita positiivisten sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään ja kenellekään.
     Joku pessimistinen luonne voi kokea, että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan tai joku on pettänyt häntä elämässä. Tällainen asenne  on masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta.
     Psykoterapeutti Anneli Liitovaaraa (2014) suosittelee pitämään kiitollisuuskirjaa tai lähettämään kiitollisuuskirjeitä auttajilleen. Esimerkiksi entisen koulun hyvä opettaja on voinut tietämättään olla suureksi avuksi jokin oppilaan selviytymiselle koulusta. Tällöin kiitoskirje voisi olla paikallaan. Kiitollisuuspäiväkirjan (Voi olla vain päiväkirja.) pitämisellä henkilö kootusti muistelee hyviä tapahtumia ja niihin liittyviä hyviä ihmisiä (Litovaara). Tämä on hyvä tapa opetella kiitollisuutta.
     Näin voidaan vahvistaa kiitollisuuden hyvettä. Tämä hyve meillä monella juuttuu kiinni menneisyyden takertumiin ilman aktiivista muistelua. Kun pääsee käsiksi kiitollisuuden hyveeseen, siitä voi nauttia yksinkin hyviä asioita vain muistelmalla, tietysti myös ystävien seurassa.
    Kun pääsee kunnolla kiitollisuuden kehälle pyörimään ja ihastelemaan menneisyyden mukavia maisemia, mieli rauhoittuu, verenpaine laskee ja elämän laatu kaikkinensa paranee.