Heti sisällissodan jälkeinen aika oli hurjaa aikaa monessa mielessä. Se viritti eräiden oikeistopiirien taistelijat valtaamaan idästä uusia alueita Suomelle. Näille taistelijoille jäi sisällissodasta taistelumoodi päälle, joka heijasteli pitkään erilaisina ambitioina olla suurempi kuin Suomi on. Hyväksyttävältä näyttävältä perustelulta lähteä sotaan oli mennä auttamaan virolaisia heidän vapaussodassaan. Se onnistuikin, Viro itsenäistyi. Seuraavaksi suomalaiset alkoivat tehdä Suursuomea hyökkäilemällä pohjoisen Vienan Karjalaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalaiset ja karjalaiset olivat vastakkain. Sodan perusteluiksi suomalaiset sanoivat nytkin perin tutut perustelut: paikalliset asukkaat pyysivät. Suomalaisten tulessa paikalle asukkaat pakenivat. Pyytämisestä ei näkynyt merkkiäkään. Aunuksen retki oli vakava yritys liittää Neuvostotasavallasta Karjalan osia Suomeen 1919. Samoihin aikoihin Mannerheimin ja muidenkin samanhenkisten paperissa oli teksti vallalta Leningrad Venäjän...

Kansakoulussa sisällissodan lisäksi oli yksi aihe, jota ei käsitelty, nimittäin heimosodat. Tämä ei takoitta pohjalaisten ja hämäläisten välistä mittelöä, vaikka se olisi ollut mahdollista 😊 , vaan suomalaisten sotaretkiä nykyisen Viron alueelle Suurkarjalaan, Aunukseen ja Petsamoon. Viron (Vienna) alueella kiivaimmat yhteenotot bolsevikkien kanssa käytiin Pajun alueella ja Narvassa. Seillä suomalaiset löivät pelokkaat bolsevikit, minkä tuloksena Viro itsenäistyi. Ylivääpelistä lähelle kenraalikuntta kohonnut Kalm sekä Ekströmin ja Talvelan olivat johtohahmoja heimosodissa. Kalm oli niin innokas, että kuultuaan ryssä sanan hän oli jo lähdössä sotimaan. Saama lajia oli myös Talvela. Hänen johdollaan lähti pohjalaisporukka ilman mitään järkevää syytä Aunuksen retkelle. Häviö koitti lähinnä siksi, että suomalaispataljoona oletti paikallisten miesten liittyvän mukaan koitokseen. Tämä oli harhaluulo, koska paikalliset eivät tajunneet tilannetta tai tajusivat liiankin hyvin, miten kahakas...