Tässä olisi tarjolla eväitä perehtyä, millä konsteilla ministeriöiden ja virastojen ylintä johtoa yritettiin saada parempiin kuosiin ennen 1970-lukua valtion hallintoa jäytäneen taantumuksen jälkeen. Matka on kivikkoinen, mutta paljastava. Kalvosarjaa käytettiin johdon aivopesussa alttiimmiksi moderneille organisaatio-opille.    Lue hallinnon kehittämisen kalvosarja tästä

!970-luvulle tultaessa joidenkin virkamiesten mieleen juolahti ajatus saada selville, mitä kukin toiminto maksaa ja mitä rahoilla on saatu aikaan. Tätä ennen seuratiin vain riittääkö momentilla rahat.  Keskeinen ajuri kustannusseurannalle oli valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristö, joka lähti ajamaan virastojen ja laitosten sisäistä laskentaa vuoden 1970 alussa. Sillä on tarkoitus seurata, mitä kukin toiminto maksaa.  Vähän myöhemmin havahduttiin huomaamaan, että laskentatoimi ei riitä kattamaan johtamisen vaatimuksia, vaan tarvitaan staattisen johtamisen sijasta kustannustieoista ja henkilöstöjohtamiseen purettavaa esimiestyötä sekä sisäistä laskentaa laaja-alaisempaa johtamisen malleja. Oltiin siirrytty kustannustietoisuudesta organisaation kokonaisvaltaisempiin johtamiskäsitteisiin ja johtamisen eri elementtien käyttöön.  Tällöin alettiin puhua ja osin toteaa toimia-ajatuksen, päämäärien ja eri tavoitetasojen merkityksistä virastoissa ja laitoksissa sekä jo...

Hallitusohjelma moninaisuutensa ja kattavuutensa takia se ei voi olla mikään tyylipudas massaornamentti ja siloinen suunnitelma-asiakirja. Siksi se pakostakin sisältää erilaisia yhteiskunnan kehittämis- ja uudistamisinstrumentteja yksittäisten lakien uudistamisesta, jopa pykälän kirjoittamisesta, koulutusjärjestelmän uudistamiseen ja työllisyyden nostamiseen.  Yhtenä keinona hallitusohjelman ja kehysohjauksen vaikuttavuuden parantamisessa olisi jonkin asteinen siirtyminen nykyisestä hallinnonalakohtaisista ohjelmakohtaisiin budjetteihin ja päätöksentekoon. Ohjelmia olisivat monia yhteiskunnan eri lohkoja leikkaavat suuret kehityshankkeet kuten lapsiperheiden köyhyys, maahanmuutto, työllisyyden kohottaminen. Nykyisten kehysten historiallisesti perustuessa pelkästään hallinnonalakohtaisuuteen ministeriöt kokevat budjettinsa koon saavutetuksi eduksi, mistä hevin ei tingitä.   Seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiinkin tehdä päätös, että tällaiset suurohjelmat toteutettaisiin ir...

Miten hallitus ja ministeriöt ohjaavat alaistaan hallintoa. Heti tuli virhe, sillä eihän nykyään saa puhua alaisesta, vaan pitää lausua kohteliaasti yhteistyökumppani. No ei se näin mene, sillä raaka raha se on, joka puhuu, ja hallitutus ohjaa rahalla eli määrärahakehyksillä. Se oli kova juttu, kun ministeriöt aikoinaan pakotettiin luopumaan yksityiskohtaisella määräysvallalla ohjaamisesta laitoksiinsa ja virastoihinsa ja sen sijaan kuvaannollisesti annettiin säkki rahaa, jonka on riitettävä seuraavaksi vuodeksi kunhan tavoitteet saavutetaan koko hallinnon alalla. Mikä on hallinnon ala? Ministerin näkökulmasta se vastaa yksityissektorin bisnesaluetta eli valtiolla kyseistä ministeriötä ja sen määräysvallassa olevia virstoja ja laitoksia sekä tiettyä yhteiskuntapolitiikan sektoria. Tämä ei vielä riittänyt, vaan asetettiin tuloneuvotteluissa tavoitteet, jotka on saavutettava. Näin saatiin köysi kireälle sekä ministeriö- että virastopäässä. Tämä on ns modernia julkisen hallinon ohjausta...

Lievästi ilmaistuna Orpon hallituksen aikeet nostaa hallitusta avustavien erityisasiantuntijoiden joukko yli 60 henkilöön on käsittämätöntä. Tämä siksi, että hallituksella on jo eri ministeriöissä apunaan noin 1500 henkilöä. Nämä henkilöt ovat sitä varten, että ne tuottavat ministereille heidän tarvitsemansa tiedon ministeriöiden johtamissa ja toimimisessa valtioneuvoston jäsenenä sekä muutoinkin avustavat ministeriä hänen työtehtävissään. Mainitut 60 lisähenkilöä kyllä uppoavat ministeriöiden lattioita laajentamalle, mutta siitä ei pääse minkinkään, etteikö tämä lisäporukka häiritsisi ja sotkisi ministeriöiden normaalia työtä. Ja tämä sotku taas vaatii lisätyöntekijöitä ja kierre on näin valmis. Väkisinkin tulee mieleen, että nyt jälleen on koittanut hallituspuolueille tilaisuus palkita niiden urheat taustoilla vaikuttavat urheat soturit ennen ministerin siirtymistä Sitraan.

On ymmärrettävää, että esimiehellä voi olla huono päivä, jolloin ei kannata mennä esittelemään pikkuasioita. Sauli Niinistö ollessa oikeusministeri esimiestaso sai kokea, millainen johtaja hän on. Jokainen ymmärtää, että ministerillä on parempaakin tekemistä, kuin johtaa johtoryhmä tai osallistua ministeriön henkilökunnan tyky-päiville.  Mutta se ei ole monellekaan hyvälle johtajalle luonteenomaista, että  hissitapaamisessa  tervehtimiseen vastaamisen sijasta patistaa  takaisin töihin tai poistuu johtoryhmästä mitättömien muotoseikkojen takia, jolloin porukka joutuu hämilleen, miten edetä. Ilmeisesti paras keino oli antaa muutaman päivän kulua ja lähettää sen jälkeen rohkein tiedustelemaan, miltä tilanne näyttää. Johtoryhmätyö vakiintuikin ilman ministeriä tapahtuvaksi kokoukseksi, mitä saatiin kyllä palautetta, että mitä te siellä istutte.      

Mitä korkeammalla tasolta oma yksikön kaikkivoipaisuuden sanoma lähtee, sitä laajemmalle siilotuminen leviää. Tämä näkyy selvimmin poliittisella tasolla. Tällöin jos ministeri tulessaan budjettineuvotteluista uhoaa johtoryhmässä, että hän pani kovan kovaa vasten ja näin sai sen minkä pyysi, siiloutumisen alkusysäys on tosiasia. Tällöin osastopäälliköt jatkavat samankaltaista uhomaistaan omissa johtoryhmissään. Vaarallisinta siilotuminen on silloin, kun se tapahtuu ylhäältä alas organisaation huipulta työjohtotasolle. Tällöin se ei rajoitu vain horisontaaliseen suuntaan, vaan se koskee vertikaalisia tasoja. Tällä tavalla siiloutmiskierre on valmis ja se jatkaa leviämistään työnjohtotasolle. Raja-aidat kohoavat kuin keväinen ruis ja kohta jäykät sektorit ulottuvat huipulta laaksoihin. Siiloutuminen on kuin ylimääräien luonnon laki, jonka dna on lähtöisin johtajien omista dna:sta. Toisaalta siilotuminen on välttämätöntä seurausta siitä, että johtajalle on annettu tehtäväksi johtaa tiettyä...

Se saapuu, kuin vuorovesi paitsi se ei palaa, vaan jää rannalle lisääntymään. Se pahan jälkiä poliitikot eivät jää pohtimaan, vaan työntävät vuodesta vuoteen uudet aallot levittämään kaunojen kiemuroita valtakuntaan laidasta laitaan. Kun poliittinen virkamies astuu viraston ovesta ensi kertaa, työtoverit ovat varuillaan tietämättä, miten uuteen tulijaan pitää suhtautua. Jos tulija on sutki mies tai nainen, silloinkin välimatkan pitäminen on paikallaan, koska ei ole mitään varmuutta hänen roolista virkatehtävässään ja puolueen edustajana. On sanottu, että puolue pyrkii työntämään edustajansa ennen kaikkea ministeriöiden johtopaikolle lain valmistelu tehtäviin. Tämä pitää paikkansa jopa niin perusteellisesti, että jos osastopäällikön virkoja ei riitä, perustetaan apulaisosastopäällikön virkoja, toistaiseksi ei kuitenkaan apulaisosastoja. Mutta ei saa unohtaa, että keskusvirstojen johtohenkilöillä on myös suuri valta päättää, miten sen alan lainsäädäntöä tulkitaan puhumattakaan, millaista...

Kehysriihi kehittyi tarpeesta luopua valtion massiivisesta viiden vuoden tähtäyksen toiminta- ja taloussuunnitelmasta (KTS). Jokaisen valtion viraston, laitoksen ja ministeriön piti sellainen laatia joka vuosi. Hyvää pitkäjänteisyyden asiaa ajavat suunnitelmat tukahtuivat lopuksi niiden turhauttavuuteen ja koettuun tarpeettomuuteen. Ajatus oli hyvä olla tukemassa vuotuisen budjetin laadintaa yli budjettijakson näköpiirin. Budjetointiuudistuksen osana budjettiriihi ja KTS-prosessi yhdistetiin, mikä oli hyvä ratkaisu. On ymmärrettävää, että jokainen virasto ja ministeriö kerää paukkuja kehysriiheen omien resurssien määrän kasvattamiseksi. Tämä on oikeastaan niiden velvollisuus ja hyvän virkamiesmoraalin mukaista. On mielenkiintoista, kuin eräät laitokset joka vuosi vuodesta toiseen julkaisevat kehysriihen kynnyksellä selvityksiä siitä, milloin mihinkin kohtaan ja milloin milläkin perusteella tarvitaan lisäresursseja. Poliisiorganisaation toimi tässä asiassa esimerkillisesti. 

Usein toistuva lause seimerkiksi: Lehden saatujen tietojen mukaan…  Se tarkoitta median saaneen tietonsa repäisevään uutiseen varmasta lähteestä, jonka kyseinen media luonnollisesti suojaa eikä kerro sitä julkisuuteen. Näitä syväkurkkuja tuntuu olevan enemmän julkishallinnossa kuin yksityisellä sektorilla. Viimeisimmäksi esiin noussut oli keskustan puheenjohtaja Kulmunin keissi esiintymiskoulutuksessaan. Siinä silloinen ministeri Kulmunin koulutus puheenjohtajakisaan olisi rahoitettu valtion varoilla. Jutun selvittely on vielä kesken, mutta median mukaan siinä on nousemassa esiin uusia piirteitä. On mielenkiintoista pohtia, mistä nämä syväkurkut tulevat. Se mihin he menevät, kyllä enimmäkseen tiedetään. He jäävät pyörimään hallinnon eri portailla vuosien mittaan sinne tänne joutuen lopuksi ikiliikkujiksi poliittisten suhdanteiden vauhdittamina. Niin mistä he tulevat? Käytännössä saatu tieto kertoo heidän muodostuvan niistä poliittisin perustein nimitetyistä henkilöistä, jotka eiv...

     On turhaa leikkiä, että ministerin ja puolueen puheenjohtajan tehtäviä ei voi erottaa toisistaan. Jos näin olisi, ministeriön johtaminen menisi joron jäljille.  Kysymys sai alkunsa Tekir Oy:n laskutettua valtiolta noin 50000 euroa ministeri Kulmunin esiintymiskoulutuksesta. Asian tultua julkisuuteen Kulmuni sanoi maksavansa summan valtiolle takaisin. Valtiolta lainaamiensa rahojen takaisin maksu ei yleensä ole näin mutkatonta.  Tekir Oy:n puheenjohtaja Harri Saukkomaa toteaa tänään IS:ssa ( https://www.is.fi/politiikka/art-2000006530579.html ), että keskustan puheenjohtajan tehtäviä on vaikea erottaa ministerin roolista.      Jos keskustalla asia on näin, se on perin kummallista. Olisi melko omituista, kun ministeriön johtoryhmän kokouksissa muut jäsenet jäsenet eivät tiedä, onko puheenjohtajana ministeri vai puolueen puheenjohtaja. Tietysti viisaimmat jäsenet saattaisivat sitä kysyä. Sekin olisi nolo tilaisuus esittelijän mentyä ministerin...

     Ministeriön on tunnetusti päällikkövirasto, jossa ministeri voi pidättää päätösvalaan itselleen jopa yksittäisessä asiassa, ellei säädöksissä ole toisin määritelty. Jos laissa on märitelty niin, että asia kuuluu tietyn virkamiehen ratkaisuvaltaan, yleensä tällöinkin ministeri voi pidättää itselleen ko. asian ratkaisun. Harvoin ministeriölaissa ja -asetuksissa on sanottu yksittäisen virkamiehen tehtäviä yksityiskohtaisesti niin, että hänellä on myöspäätösvalta niissä.      Nyt Haavistoa vastaan ollaan nostamassa kanne. Esitutkinta onkin käynnistetty virkamiehen yrityksestä siirtää tämä ministeriössä toisiin tehtäviin ministerin ja virkamiehen erimielisyyden takia.      Tämä tuntuu oudolta valtioneuvostoa koskevien lakien ja asetusten sekä yleisten toimivaltaperiaatteiden mukaan. Käytännössä tapahtuu jatkuvasti niin, että esittelevää virkamiestä vaihdetaan sopivammaksi. Itse olen sen monta kertaa kokenut. Täytyy ihmetellä, miten perustusl...

     Ministeriöiden tehtävä- ja organisaatiorakennetta on yritetty muuttaa raivaajahenkisemmäksi ja jopa kehittää moderneiksi konsernikeskuksiksi, jonka päärooli olisi ennen kaikkea strateginen (mm. Ministeriö tulosohjaajana, Pekka Huttunen, 1993, VM). Päivän keskustelu HS:n artikkelissa liittyy kansliapäällikön rooliin ministeriön johtamisessa ( https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006401796.html ).      Yksinkertainen ratkaisu ministeriöiden ohjaus- ja johtamisvajeeseen olisi niiden koon pienentäminen. Konsultin ratkaisu olisi koota asiantuntijat palvelupankkiin, josta heidän työpanostaan sekä poliittinen että virkamiesjohto varaisi käyttöönsä työtilanteen mukaan. Ostopalvelun ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska ”rutiinipalvelu” on joka tapauksesta oltava lähellä. Erikoispalveluja toki voidaan ostaa.      Ministeriön oman puhumattakaan koko valioneuvoston asiantuntijapankin perustaminen kaatuu siihen tosiasiaan, että virkamieskunta on u...

     Eilen A-studiossa ke Saramo, tj Tujunen ja E. Aho keskustelivat, miksi suuret poliittiset hankkeet epäonnistuvat ja päätöksenteko takkuilee. Aho esitti, että hankkeiden toteutumista vaikeuttavat poliittisten avustajien häärääminen nimisterien esikunnissa, hallituksen strategisen näkemyksen vajavaisuus ja median toiminta. Komiteatyön vähäisestä käytöstä myös puhuttiin. Keskustelussa pääpiirteittäin yhdyttiin Ahon näkemyksiin.      Heti aluksi täytyy muistaa, että ministeriöjärjestelmässämme vallitsevat keskipakoisvoimat ovat niin suuria, että ne repivät ja työntävät koko yhteiskuntaa koskevia suuria hankkeita luonnontieteellisellä varmuudella erilleen kohti kutakin ministeriötä. Koska tämä on ihmisten luomaa vetovoimaa, se voidaan kumota myös ihmisvoimin.       Keskusteluryhmä puhui näkemyksen merkitystä. Se on relevanttia, mutta ei ytimeen osuvaa. Isot poliittiset hankkeet kaipaavat tietenkin näkemystä ja siitä johdett...

     HS:n tietojen mukaan Marinin hallitus ottaa lisää 138 avustavaa ( https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006381785.html )   henkilöä, josta 80 poliittista avustaja ja 58 näiden sihteerejä. Näistä 80:sta pari kymmentä voi olla poliittista   valtiosihteeriä. Valtiosihteeri nimikkeellä toimia henkilön status on ministeriössä korealla, joskus jopa kansliapäällikön yläpuolella.      Elinkeinoministeriön ex-kansliapäällikkö Erkki Virtanen kritisoi järjestelyä ja totesi lisäyksen olleen bluffia, joka meni läpi ( https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006381785.html ) Suomen EU-puheenjohtajuuden jälkilöylyssä. Puheenjohtajuus on päättynyt vuoden vaihteessa, joten sillä lisäystä ei voi enää perustella.      Itse olen työskennellyt ministerin johtotasoilla lähes 30 vuotta ja kirjoittanut kirjoja ministeriön johtamisesta sekä konsultoinut useimpien ministeriöiden ylintä johtoa. Yhdyn Virtasen näkemykseen valtaosiltaan.    ...

     Hallitusohjelma moninaisuutensa ja kattavuutensa takia se ei voi olla mikään tyylipudas massaornamentti ja siloinen suunnitelma-asiakirja. Siksi se pakostakin sisältää erilaisia yhteiskunnan kehittämis- ja uudistamisinstrumentteja yksittäisten lakien uudistamisesta, jopa pykälän kirjoittamisesta, koulutusjärjestelmän uudistamiseen ja työllisyyden nostamiseen.      Yhtenä keinona hallitusohjelman ja kehysohjauksen vaikuttavuuden parantamisessa olisi jonkin asteinen siirtyminen nykyisestä hallinnonalakohtaisista ohjelmakohtaisiin budjetteihin ja päätöksentekoon. Ohjelmia olisivat monia yhteiskunnan eri lohkoja leikkaavat suuret kehityshankkeet kuten lapsiperheiden köyhyys, maahanmuutto, työllisyyden kohottaminen. Nykyisten kehysten historiallisesti perustuessa pelkästään hallinnonalakohtaisuuteen ministeriöt kokevat budjettinsa koon saavutetuksi eduksi, mistä hevin ei tingitä.      Seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiinkin tehdä päätö...

     Ministeri B kertoo IL:ssä ( https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8657e26f-db81-4912-ada2-a2175cea44fd ), että hänen tietotoonsa ei saatettu tietovaltuutetun lausuntoa Trafin datan avaamisesta, koska kyse oli tavanomaisesta ministeriön ja viraston välisestä asiasta ja koska hän luotti Trafin pääjohtajaan.      Kansliapäällikkö puhuu toista kertoen tulosneuvotteluissa syksyllä   datan avaamisen olleen esillä. Se on   mitä suurimmassa määrin poliittinen ja strategien asia eikä tavanomainen päätös, joka rutiininomaisesti tehdään.      Kysyn edelleen, mikä intressi Trafilla oli avata data? Jos Trafilla olisi ollut   intressiä, sen olisi pitänyt vähintäänkin saada periä maksu datan käytöstä, mikä ei B mielestä palvele oli avointa markkinayhteiskunnan tarpeita.    Joku puhuu raskaasti epätotta.

     Joka tuntee ministeriön ja virastojen välistä toimintalogiikka ja ohjausta, hän ei voi tulla muuhun johtopäätöksen, että kohu   on ministeriön ylimmän johdon töppäyksen seurausta.      Ensiksi mikä motivaatio Trafilla olisi ollut ryhtyä näin riskialttiiseen operaatioon omin päin? Ei mitään.      Toiseksi jos Trafi on avannut datan ”omin päin”, se on tehnyt sen vain siinä tapauksessa, että   siitä on aiemmin sovittu ministeriön ja viraston välisissä tulosneuvotteluissa.      Kolmanneksi   nykyisellä ministeriöllä on motiivi avata data markkinatalouden käyttöön.      Neljänneksi Trafin pääjohtaja erosi sopivasti juuri ennen eduskunnan kyselytuntia, mitä pääjohtaja ei tehnyt omin päin.

     Tänään HS:ssa oli Sitran Mikko Kososen   juttu  ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005806851.html ) ”Viheliäiset ongelmat vaativat uusia ratkaisuja”, jossa hän käsitteli ministeriöiden toimialojen yli menevää budjetointia. Artikkeli oli hyvä ja asian ytimeen keskittyvä. Ns. poikki hallinnollisien suurten yhteiskunnallisien ongelmien tunnistamien, ratkaisemien ja budjetointi on tunnetusti suuri ongelma, koska ne eivät tietenkään välitä mitään ministeriöistä eikä niiden tehtävistä. Ne vain syntyvä, ovat ja kaipaavat ratkaisuja.       Yhtäältä valtion budjetti tehdään ministeriöiden toimialajakoa noudattaen. Tähän on vuosin mittaan yritetty saada Kososen esittämiä ratakisuja ohjelmaperusteisen budjetoinnin avulla. Siinä pyritään ratkaisemaan tietty ongelma välittämättä mitään hallinnosta. Nämä ratkaisupyrkimykset ovat aina kilpistyneet poliittisen päätöksentekotapaan, jossa kukin ministeri vastaa omasta tontistaan. Tästä on vaikeaa päästä er...

      Päivän HS:n mukaan http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005269047.html ministeri Lindströmin erityisavustaja Puiston puuttuminen avustustenjakoon ” olisi saattanut johtaa jopa samanlaiseen irtisanoutumisilmiöön johtavien virkamiesten keskuudessa kuin on nähty nyt Donald Trumpin aikana Yhdysvalloissa”. Kyse oli kyse oli somalijärjestöjen kotouttamisavustusten poistamisesta, jolle oli ministerin tuki.      Gustafsson perustelee palaamista takaisin virkamiesesitykseen sillä, että virkamiehet ovat sitoutuneet puolustamaan länsimaisia arvoja, eritoten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.      Tämä on melkoista hurskastelua muutaman kymppitonnin rahoilla, kun saman aikaisesti virkamiehet valmistelevat lakeja, joilla kehitysapua leikataan ja suomalaisten sosiaaliturvan tasa-arvoa loukataan ja kun osa mm yritystuista jaettaan vuosi vuodelta poliittisen perustein.      Virkamieskunnan moraalin vetäminen tähän...