Siirry pääsisältöön

4138. Säädöspoliittinen ministerivaliokunta

Päivän agendalle nousee säännöllisin väliajoin normien purku. Keskuskauppakamari kaipaa myös raportissaan elintä valvomaan, että säädökset valmistelun tasokkaaksi.

On hyvä, että nyt havahdutaan huomaamaan, että valtiolla on kaksi keinoa ohjata yhteiskuntaa: budjettivalta ja lainsäädäntövalta. Budjettivaltaa on helppo käyttää yhteisen mitan euron ansiosta. Menokehykset ja hallinnonalojen budjetit ovat tässä keskeisiä välineitä.

Silloin tällöin on keskusteltu oikeusministeriön roolin muuttamisesta nykyistä enemmän lainsäädännön koordinoijaksi ja tason valvojaksi. Vastaus on aina  ollut suurin piirtein sama, että ne (ministeriöt) valmistelevat ja esittävät mitä haluavat ja joskus mitä sattuu.

Pääministerin kansliaa ja sen tutkimustietoperustaa ollaan vahvistamassa.  Tästä ehkä voitaisiin päätellä, että sinne sopisi myös Keskuskauppakamarin esittämää lainsäädännön valvontaa. Se on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Lainsäädäntö vaatii oman ammattiosaamisensa.  Sitä ei juuri kuitenkaan ole muulla kuin oikeusministeriössä.

Jos vakavasti pyritään siihen, että  säädösohjaus on saadaan ketterämmäksi, tasoltaan paremmaksi vaikuttavammaksi ja huonot säädökset karsituksi, oikeusministeriön lainvalmisteluosastoa on vahvistettava huomattavasti. Jos siitä halutaan analoginen ministeriö säädösohjauksessa, joka on  valtionvarainministeriöllä on raha-asioissa, pitäisi olla myös säädöspoliittinen ministerivaliokunta.

Todellisuutta ehkä kuitenkin on, että uusi hallitus perustaa asialle suurhankkeen. Se jakautuu osahankkeiksi hallinnonaloittain ja sitä ohjaa ministerien johtoryhmä. Ei mitään uutta, mutta toimivaa, jos niin halutaan.

Kommentit

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *