4142. Lyhyt elämäkerta

Hän syntyi Haapaveden kirkonkylän erään talon ulkorakennuksen toisessa kerroksessa, johon kulkureittinä oli varallisesti ulkoseinään kiinnitetyt rusahtelevat puiset portaat.  Sodan kehittyessä uhkaavaksi Neuvostoliiton jatkuvien rajakahakoineen ja uhkakuvien provosointien takia miehen isä määrättiin kokoamaan komppania kasaan alueen sotilaspiiristä samalla, kun poika muutti isänsä kotitaloon Haapajärvelle.

Sillä hän kasvoi vaihtelevissa olosuhteissa kymmenvuosisaksi. Kuvaava oli, että samanikäinen serkkuunsa sai toisen laista ruokaa kuin hän, esimerkiksi juuston voileivän päälle. Vaateet saivat olla repaleiset, koska se kuului ”äpärälle” itsestään selvänä tässä talossa.

Pian kotipaikka vaihtui äidin kotitaloksi, jota asustivat kolme veljestä, pojan enoja.  Aika kului talossa pojan käydessä läheisestä kansakoulua oman tahtinsa mukaan kenkään kiinnittämättä huomiota koulumenestymättömyyteen. Poika pääsi sattumalta lukuisten peruutuksien vuoksi yhteiskouluun. Matematiikka näytti osoittautuvan pojan kohtaloksi, sillä hän ei osannut murtolukulaskemista eikä juuri muitakaan laskutoimituksia.

Jostain syytä poika oppi vaihtelevalla menestyksellä laskeskelemaan vanhoja ylioppilaskokeiden laskuja, minkä avulla on pääsi ylioppilaaksi. Reserviupseerikoulu oli hänelle mieluisa ja helppo paikka. Sotilaspassissa oli merkintä komppanianpäällikkö. Monimutkikkaiden tapahtumien vaiheiden ja juhlien jälkeen hän valmistui 10 vuodessa Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi.

Ensimmäinen työpaikka oli Töölön Sokeritehtaalla säkkien puhdistajana. Nopeasti hän eteni maatalousministeriön jokitoimiston tsuppariksi, ja sieltä perustetun vesihallituksen toimistoapulaiseksi. Johdon väärinkäsitysten tuloksena hänet nimitettiin laskentatoimen suunnittelijaksi. Väärinkäsitysten jatkuessa hän pääsi valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristön konsultiksi.

Konsultointityö nosti hänet Oikeusministeriön suunnittelupäälliköksi. Erilasten sattumisten jatkuessa hän joutui Valtionhallinon koulutuskeskuksen leipiin ja sieltä hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan jäseneksi.

Palattuaan sieltä hän anoi virastaan eläkkeelle. Se hyväksyttiin ja eläke alkoi vuonna 2000.