Nimitykseni virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää kuin olin kuvitellut. Vappuaatto oli viimeinen hakemuksen jättöpäivä, ja huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanha harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies.      Mennessääni Töölösössä arvokaan kerrsotalon rappuja ylös edessä menevä nainen tuli sisään   samalla oven avauksella. Luulin jo rauhoittuneena, että   menemme yhtäaikaa tentattavaski. Nainen kutsuttii kuitenkin ensin ollen sisällä   vain viisitoista minuuttia. Näin helpolllako tästä pääsee, kuvittelin.         Istuessani miehen edessä jo ensimmäisistä ruotsia muistutta tenttajani sanoista en ymmärtänyt mitään. Puheni ei lauistanut lainkaan. Näytti varmalta, että tenttini tyssää tähän.      Erehdyin kuitenkin   pöydän takana pysyt...