Omassa työyksikössäni eräs etevä asiantuntija päätyi oman käden kautta kuolemaan. Pätevyytensä takia hän oli minulta lainassa erään ministeriön erikoistehtävässä. Yhden työpäivän illansuussa hän soitti minulle. Puhuimme arkisista asioista. Kysyessäni, miten hän viihtyy siellä hän vastasi, että hyvin ja on kiva tehdä vähän erilaisia tehtäviä. Seuraava aamuna hän vaimonsa soitti kertoen miehensä kuolleen oman käden kautta edellisenä iltana. Tämä oli luonnollisesti järkytys vaimolle. Itse oli myös tolaltani. Yritin vaimolle muistella, oliko hänen miehellään ollut mitään viitteitä tällaisesta teosta. En ollut huomannut enkä muistanut mitään normaalista poikkeavaa puhetta tai eleitä hän käytöksessään. Olihan hänen miehensä nyt toisessa yksikössä. Tämän tapauksen seurauksena ensimmäistä kertaa koin syvällisesti , kuinka tärkeää on ylläpitää työyhteisössä toisista välittämisen ilmapiiriä sekä omata herkkyyttä tunnistaa työtoverin pahaa oloa ja ahdistusta.

Autoritäärisesti johdettu ja epäluottamukseen perustuva organisaatio on työyhteisönä ihmispörssi. Siinä ihmisen arvoa mitataan jatkuvasti. Tämä vaatii organisaation jäseniltä itsensä tarkkailemista, käytöksen jatkuvaa säätelemistä tilanteen mukaan ja jokaisen muun avovallan tuntemista, jotta hänen asemansa organisaatiossa olisi mahdollisimman korkea. Organisaation jäsen salaa huonot puolensa ja pahan tuulensa, kilpailee suosiosta ja toimii sisimpiä tuntojaan vastaan eikä ilmaise aitoja tunteita missään tilanteessa. Tavoitteita pidetään annettuina. Onnistumisesta johto ottaa kunnian itselle ja luottohenkilöille. Tällöin onnistumisen iloa ei voi jakaa. Epäonnistumisissa syylliset etsitään ja rangaistaan.   Vuorovaikutukseen perustuvan johtamisen yksi valtava etu juuri nyt kiivaana pirskahtelevassa innovaatiotaloudessa on uusien asioiden omaksumisnopeus (kypsymisnopeus). Tämä luo myös aineksia nauttia yhdessä onnistumisista. Tällöin innostus työhön kasvaa kuin huomaamattaan....

       Toimistopäällikkönä oli poliittisen kiistelyn tuloksena virkaan nimitetty pikku pomo, jolta ei vihamiehiä tästä syystä ministeriöstä puuttunut. Hän oli täydellisesti omille tottumuksilleen omistautunut mies, paitsi että hän rakennuttaisi valtion rahoilla säännöstelyaltaan vaikka Pohjanmaan lakeuksille.      Toimiston tapoihin kuului jokaisen työtekijän saapuminen kello kolmetoista kahville pomon sihteerin huoneeseen hänen lukiessa Ilta-Sanomien kysymyksiä pöydän päässä. Vähitellen opin tuntemaan, millainen arvojärjestys toimistossa välillä vallitsi. Ensin tulivat diplomi-insinöörit ja teekkarit, ja pitkän matkan jälkeen opistoinsinöörit, rakennusmestarit ja toimistosihteerit.  Viimeksi mainittuihin jokaisen silmäätekevän tuli olla hyvissä väleissä, sillä muutoin ei asiat eivät luistaneet tai ainakin ne saattoivat kummallisesti mutkistua.      Minut pantiin joukon hännille mihinkään ryhmään sopimat...

     Kun sihteerini, viisas Pirkko Piirainen kuuli hankkeesta, hän vihjasi, että ministeriöhän asettaa aina kaikenlaisia työryhmiä. Tästä tajusin suhtautua oikealla vakavuudella asiaan. Vero-osaston Arvelan puuttuminen työryhmän jäsenten listalta osoitti, että hanke ei ollut kaikkein merkittävin ministeriön agendalla. hmetellessäni, mistä löytäisimme kokoontumispaikan, Pirkko empimättä valitsi valtioneuvoston kokoushuone Killingin. Tila oli vihreäksi sävytetty ja kalusteet sen mukaan valittu, ja tila vaikutti yleisilmeeltään synkältä ja salaperäiseltä.      Otin tavakseni johtaa puhetta pöydän ikkunan puoleisessa päässä Jermu Lainen istuessa toisella ja vero-osaston vaiteliaan Sakari Alasalmen toisella puolella pöytää. Muut Tullin edustajat istuivat arvojärjestyksessä Laineen vieressä vastapäätä ministeriön edustajaa Alasalmea. Laine suhtautui hankkeeseen vakavasti mutta varauksellisesti. Aluksi hän puoliksi leikillään ehdotti lyötävän hanskat ...

     Rikki menevien poliitikkojen kannattaisi ottaa esimerkkiä hyvästä johtamisesta.      Johtajat, jotka ammentavat aineksen johtamiseensa työyhteisöjensä syvistä pohjavirroista, pitävät kommunikaatiot ja yhteistyötä yhtäpitävinä asioina. Tosin sanoen he lähtevät siitä, että kaikki tulokseen tähtäävä yhteistyö on kommunikaatiota ja kaikki kommunikaatio on yhteistyötä.      Tällöin organisaatiossa on ilmapiiri, jossa jokainen yhteisön jäsen tuntee, että hänessä on jotain ainutlaatuista organisaation pyrkiessä tavoitteisiinsa.. Tällöin myös organisaation jäsen pitää itseään esikuvana, johon jokin tärkeä tekeminen tai tulostavoite symboloituu dynaamisesti, eikä ankkuroidu muuttumattomuuteen.      Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003