Nyt Orpon hallitusohjelma näyttää todellisen luonteensa köyhien ihmisten kahden vuoden röykytyksen jälkeen. Silmät avautuvat niillekin, jotka oikeisto Orpoon vielä vähän luottivat miehen sanoessa, että kaikista pidetään huolta. Tuntemani työtön yksinhuoltajaäiti ei tule toimeen, jollei äidin äiti kävisi joka aamu laittamassa kaksi kouluikäistä aamulla kouluun äidin mentyä jo kuudeksi siivoamaan lähikaupan lattiaa ja panemassa hyllystöä järjestykseen. Aviomiehen työttömyyspäiväraha on muuttunut pelkäksi köyhäinavuksi.   Kymmenvuotiaan pojan pyörön rengas on hajalla (harjoitettu, runko väännetty) ja ei ole varaa ostaa uutta. Pääruoka on kuluruoka. Ilalla syödään voileipää ja maitoa. Näin tapahtuu Orpon Suomessa kaikista huolehtimisesta samalla kun toiset istuvat kultaisissa tuoleissaan odottelemassa, milloin listaamattomien yritysten osingon kilahtavat kultaisiin lippaisiin.

Terveydenhoidon yksiköitä pitäisi ravistella tuottavuus ongelma hiiteen, mutta kun on  niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään . Tietojärjestelmien tökkiminen ei ole ainoastaan hidastelisä, vaan raivostuttava takakarvaus, jonka piti tuoda helpotusta, mutta se onkin jarrukenttä. Miten tämä ratkaistaan? Tarvitaan visionääriä, joka näkee etukäteen, miten oman alueen nykyinen terveyden ja sosiaalihuollon konserni muotoillaan kokonaisuudistuksen osaksi. Analogia on kuin laivan rakentamisessa, jossa moottorit tehdään jopa toisessa massa, mutta kun hetki koittaa, niiden on sovittava tarkalleen paikalleen kokonaisuuteen. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että otetaan kärsivällisesti pieniä kehitysaskeleita ja luotetaan siihen, että askeleet tuovat lopulta yhteisiä hyvää joka tasolle. Tämä vaati paljon esimiehiltä ja niiltä käytännön työtekijöitä, jotka jopa oman työn ohella osallistuvat ristiretkeen. Pitää sietää vastuksia ja löytää ratkaisuja eikä lannistua. Joukossa pitää olla rohkaisijoita. H...

Iisak tunnustellessaan hämärtyneillä silmillään kummasta pojasta oli kyse Profeetta sanoi: ”Ääni on Eesaun, mutta kädet ovat Jaakobin. Tee, mitä käsken”. Tästä Mooseksen Kirjan tekstistä tulee mieleen metafora, että ohjaavatko verhon takana olevat näkymättömät kädet myös Orpon hallituksen työtä vähäosaisten elämän vaikeuttamiseksi. Toinen vakavampi kysymys kuuluu, missä määrin Orpon  ”uudistukset” tulevat tyrmätyksi työ- ja sosiaalireformin aiheuttamassa revanssihengessä seuraavassa demarivetoisessa hallituksessa. Se miten Orpo rakentaa päätöksentekoketjunsa ja sen eri vaihtoehtojen toteutumisen vaativat ratkaisut, muistuttaa pelimiehen logiikkaa, ehkä korttipelimiehen ajattelua, mikä on tuttua Etelärannassa. Orpo ei tunnu pyörtävän sosiaaliturvan heikentämispäätöksiä asiantuntijoiden neuvoista huolimatta, vaan tekee ratkaisunsa Etelärannan ohjeiden mukaan. Jostain syytä viime viikkoina on astunut esiin liuta taloustiedemiehiä, jotka voimakkaasti kritisoivat ko...

Tunnettua ja monissa yhteyksissä todettua on, että väestömme vanhenee ennätysvauhtia. Vain Japani panee paremmaksi. Helsingin Sanomien taloussuvuilla 21.2. oli esimerkkitapaus, miten vanhus joutuu rahoittamaan hoitonsa myymällä asuntonsa. Rahojensa loputtua hän joutuu kääntymään kunnan puoleen. Aiheen käsittely jatkui lehden mielipideosiossa tänään. Tiettävästi ensimmäisen kerran tämän kaltaisen ajatuksen julkisuudessa esitti nyt eläkkeellä oleva HYPO:n toimitusjohtaja Matti Inha, tosin eleganttina käänteisenä lainana. Finanssisektori onkin kiinnostunut optiota muistuttavasta vanhuksen omaisuuden käyttämisestä vanhushoidon rahoittamiseen. Muutoinkin useissa tapauksessa vanhuksen hoitorahat päätyvät monikansallisten hoitoketjujen tulostilille, ehkä veroparatiiseihin. Eli laajalla rintamalla vanhushoidon rahavirrat ovat ohjautumassa finanssisektorille ja monikasallisille yrityksille On ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että joissain elämän tilanteissa kotitalous tai yksittäinen ihm...