Tapasin  Venäjä politiikkaa harrastavan hyvän ystäväni. Marketissa kahvitellessamme hän kuvasi nykyisen Venäjän tulevaisuutta melko ruusuiseksi yhtenä pontimena Merkelin ja Putinin yhteinen kaasuputki hanke. Ystäväni jatkoi, että Venäjän tiedetoiminta on korkealla tasolla ja luonnon rikkaudet valtavine öljyvarantoineen antavat hyvät lähtökohdat maan kehittämiselle länsimaisen demokratian suuntaan. Väitin vastaan monella tekijällä, jotka aiheuttavat hallaa suurmaan reformeille. Ensinnäkään demokratiaa ei voi viedä mihinkään. Se vain on tai ei ole. Tätä kuvaa varsin hyvin akuutti Afganistanin tilanne. Markkinapohjaiset vienti tuotteet rajoittuvat öljyyn ja maakaasuun. Muiden kaupallisten tuotteiden tuotekehittely on osin Neuvostoliiton syntyperää. Venäläiset osaisivat tehdä laadukkaita materiaalituotteita, mutta historiasta periytyvä heikko laatu ei sovellu vientiin. Nykyiset laajat aluepiirikunnan toimivat melko itsenäisesti. Ne ovat autoritäärisesti johdettuja ja toimivat kaukana...

Äskettäin oli mediassa artikkeli vanhojen venäläiskirjailijoiden teosten lukemisesta ja sen tuomasta yleissivistyksen kohoamisesta. Artikkelissa painotettiin näihin kirjoihin tutustumisen tuovan maailmankuvan laajenemista lukijoille. Oman kokemukseni mukaan ne antavat monipuolisen ja syvän ajatusmaailman Venäjästä 1700- luvun lopusta 1920- luvun alkuun. Repinin Volgan lautturit on vaikuttava maalaus Volgan lauttureista. Sen tunnusti Stalinkin. Aivazovski oli mestari kuvamaan meren aaltoja. Stalinilla on oma huumorin tajunsa aikansa huippumaalareiden töihin. Tauluissa täytyi olla jossain kolakassa taulua musta henkilöauto symbolina ylimmän vallan vahtikoirasta, Stalinista. Ei tullut kuuloonkaan, että jokin taidemaalari jääti tämän signaalin pois. Venäjän lähihistorian kuvaajana toimivat melko hyvin myös maan klassisten kirjailijoiden teokset. Ensimmäisenä tulee mieleen Dostojevski romaanillaan Muistelmia kuolleesta talosta, joka kertoi leiriläisten näkökulmasta vangin elämästä vankileir...