Tapasin Venäjä politiikkaa harrastavan hyvän ystäväni. Marketissa kahvitellessamme hän kuvasi nykyisen Venäjän tulevaisuutta melko ruusuiseksi yhtenä pontimena Merkelin ja Putinin yhteinen kaasuputki hanke. Ystäväni jatkoi, että Venäjän tiedetoiminta on korkealla tasolla ja luonnon rikkaudet valtavine öljyvarantoineen antavat hyvät lähtökohdat maan kehittämiselle länsimaisen demokratian suuntaan.
Väitin vastaan monella tekijällä, jotka aiheuttavat hallaa suurmaan
reformeille. Ensinnäkään demokratiaa ei voi viedä mihinkään. Se vain on tai ei
ole. Tätä kuvaa varsin hyvin akuutti Afganistanin tilanne. Markkinapohjaiset
vienti tuotteet rajoittuvat öljyyn ja maakaasuun. Muiden kaupallisten tuotteiden
tuotekehittely on osin Neuvostoliiton syntyperää. Venäläiset osaisivat tehdä
laadukkaita materiaalituotteita, mutta historiasta periytyvä heikko laatu ei sovellu
vientiin. Nykyiset laajat aluepiirikunnan toimivat melko itsenäisesti. Ne ovat
autoritäärisesti johdettuja ja toimivat kaukana keskusjohdosta. Tällainen
organisaatiorakenne on kuin luotu korruptiolle, mitä lisää kullat ja dollarit
mukaansa ottaneet ulkomaille siirtyneet oligarkit. Täältä käsin he pyrkivät
sabotoimaan nykyhallintoa..
Täytyy huomata, että Venäjä oli aikoinaan ensimmäinen maa, joka
otti käyttöönsä viisivuotissuunnitelman. Se toteutui itseään varmasti, kuin Könnin seinäkellojen
lyönnit, minkä jälkeen ne vaipuivat hiljaisuuteen.
Jos on lukenut venäläisten kirjailijoiden klassikkojen kirjoja,
saa häivähdyksen venäläisestä mentaliteetistä.
Se on ystävällinen, vieraanvarainen ja perinteitä kunnioittava. Nämä
ovat arvokkaita ja rahalla korvaamattomia luoteenpiirteitä, mitkä kumpuavat
Venäjän kansa tuntojen syvistä pohjavirroista. Vaikka TV sarja Hullu vuosi 1991
torppasi Suomen erityisaseman Venäjään, Suomi valtiona ja maana kuvittelee omaavansa tällaisen statuksen, mikä on yksi perusta pitää yllä ja kehittää
maiden välisisä suhteita, Sanakoot kuka mitä tahansa.
Kommentit
Lähetä kommentti