Loppuvat kuvaukset ja sanomiset kesken yrittäessään selostaa Yhdysvalloissa meneillään olevaa presidentin vaalien jälkikaronkkaa. Trumpin ulkopolitiikka ottaa osumia vertaillessa sitä vaikkapa Trumanin silavaiseen ulkopolitiikkaan. Sen yksi doktriini edistää valtioiden demokratisointia, mikä johti ikävä kyllä päinvastaiseen tulokseen esimerkiksi Koreassa maan pohjoisen osan muodostuessa kommunistiseksi Pohjois-Koreaksi. Onko sittenkin niin, että Yhdysvaltojen olisi Trumpin antaman esimerkin mukaan syytä lopettaa demokratiakehityksen tukemisretket? Näyttää vahvasti siltä, että Bush veljesten aloittamat Libyanin, Irakin ja Syyrian kaltaisten maiden demokratisointi on parasta jättää maiden itsensä tehtäviksi. Arabimaiden kevään muututtua talveksi on tosiasia. Kevät oli kuitenkin Suomelle melko harppaus runsaaseen maahanmuuttoon. Eikä ole kuin ajan kysymys, milloin Turkin Erdogan ei tyydy muutamaan miljardin euroon padotakseen maahan pyrkivät Euroopan rajan taakse. Radikaaliehein maa...

Ei ole maallemme ja maamme johtamiselle hyväksi, kun kansainvälisen ulkopolitiikan markkinoilla presidentin ja pääministerin osaamiserot kasvat liilan suuriksi. Näin on käymässä presidentti Stubbin ja pääministeri Orpon välillä. Se aiheuttaa ulkopolitiikassamme uskottavuuteen loven Stubbin hoidellessa samaan aikaan briljantisti ja vieläpä  rutkasti  yli  oman tarpeen maan monen suuntaisia ja moniulotteisia ulkopoliittisia kysymyksiä Orpon jäädessä jankuttamaan Turun rataa. Tämä vielä sinänsä ei olisi maamme keskeisten ”ystävyysvaltioidemme” näkökulmasta meille huolestuttavaa, mutta kun tausalle näkyy Grönlantiin asti, ettei pääministerimme ole ylipäätään kielitaidosta lähtien   vahvimmillaan ulkopolitiikassa. Gazan kysymyksessä hän vain toistelee mantraa, että sodan on loputtava ja Gazan kysymyksessä, että sille on annettava kaikki riittävä apu. Nämä eivät ole kovin dynaamisia kannanottoja.   Kehitysavussa ja sen kohteen maissa on nälän hätä ja tauti epidemioi...

Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut viime viikkoina ymmärtää, että hän olisi kiinnostunut rauhanvälittäjän tehtävän kaltaisista globaaleista haasteista. Tunnettua on hänen harjoittama menestyksekäs ulkopolitiikka, jonka seurauksena maamme liittyi Natoon ja Venäjä politiikkaa päivitettiin Venäjän harjoittamaa aggressiivista ulkopolitiikka vastaavaksi. Nämä ovat suuria koko maailman turvallisuuspolitikkaa vahvistavia saavutuksia, ja olisi maaltamme haaskausta antaa Niinistön kokemus ja taidot valua hukkaan etenkin tilanteessa, jossa konflikti pesäkkeitä syntyy kiihtyvään tahtiin.  Valtiojohdon, ketä tai mitkä siihen kuuluvattakaan, tulisi harkita, miten Niinistön, laajaa kokemusta, vankkaa ammattitaitoa ja pelisilmä voitaisiin käyttää hyväksi maailmanlaajuisesti kärjistymässä olevissa ja jo kärjistyneissä poliittisissa ja taloudellis-hallinnollisissa kriiseissä. Miten Niinistön taitojen hyväksikäyttö organisoitaisiin? Helpoin tapa olisi sijoittaa hänet ulkominis...

Timo Haapala tyrmäsi kommentissaan Marinin aikomuksen perustaa pääministerin alaisuuteen ulkopoliittisen, turvallisuuspoliittisten asioiden yksikön.  Perusteluina oli, että ulkoministeriö ja puolustusministeriö kyllä hoitavat nämä asiat nykyisellään niin hyvin, kuin on mahdollista, eikä rinnalle tarvita muita elimiä asioita monimutkaistamaan. Nämä perustelut tekee ontuviksi ulkoministeriön vahva sisäinen kulttuuri olla kertomatta millekään instituutioille yhtään enempää kuin, kuin se katsoo tarpeelliseksi. Toki TP-UTVA:n kautta presidentti ja pääministeri saavat ulkopolitiikkaan vaikuttavia tietoja päätösten perustaksi. TP-UTVA on joka tapauksessa elin, johon tulevat vain valikoidut asiat ja joka tekee niistä tarpeelliseksi katsovansa johtopäätökset. Yksi keskeinen kysymys on, miten ja mitkä asiat tulevat käsiteltäväksi TP-UTVA:an. Sinne ei todennäköisesti tule taustahälyinä ja heikkona signaalina heijastuvat kysymykset, ongelmat ja varteen otettavat mielipiteet eivätkä yleisnäkymä...

Informaation ja disinformaation tutkijat ja yleensä tiedon käytön asiantuntijat varoittavat yhteen tietolähteeseen tyytymistä. Perussääntö kuuluu, mitä tärkeämpi uutinen tai kriisi, sitä tähdellispää on tarkistaa uutinen monista lähteistä. Yhdessä asiassa Yle ei näytä esimerkkiä Ukrainasta uutisoidessaan. Kun Ukrainana kriisin aikana avaa television, sillä melko varmasti on esittämässä järkevältä tuntuvia mielipiteitään Ulkopolitiikan instituutin johtaja Mika Aaltola. Aaltola näyttää tosi kovalta Ukraina kriisin asiantuntijalta, mutta siitä huolimatta pitäisi nähdä ja kuulla muidenkin kyseistä aihetta tuntevien esittämässä näkemyksiään. Näin saattaisin asiasta muitakin näkökulmia, ehkä yllättäviäkin. Tämä sitä suuremmalla syyllä, koska Ukraina muista asiantuntijoita on kyseisessä instituutissa, yliopitoissa ja tutkimuslaitoksissa. Ettei vain Aaltolan jatkuvaan käyttämiseen ole raadollinen syy?   Hän on selkäsanainen, tuttu, turvallinen, juontaja ei ota riskiä ja pääsee helpolla. Ky...

Katseleminen viimeisintä ja eritoeteen tämän päiväistä Niinistön esiintymistä televisiossa saa panemaan kädet ristiin sen puolesta, että meillä ei ole valtion päämiehenä Halonen. Hänelle kaikki arvostus tasa-arvo asian eteen päin viemisessä, mutta on vaikeaa nähdä, miten hän olisi toiminut Ukraina asiassa niin aikaansaavalla otteella kuin Niinistö nyt. On tietenkin epäreilua suoraan rinnastaa Halosen aikaista melko vakaata Venäjä suhdettamme nykytilanteeseen, mutta Halosen olalle taputtelu ja solmion oikomistyyli tuskin nyt olisivat tepsineet. Nyt Niinistö näyttää toimivan suurvalta suhteiden superkonsulttina, mikä on hyvä asia maailman laajuisesti ja erityisesti  Suomelle.

Sameaa, mutta riskitöntä. Kysymykset liukuivat, kuin hullun hiihto Holmenkollenilla. Kaikkonen osoitti kuuluvansa ministeri  porukka  ainekseen  sortumatta mihinkään poliittiseen puuskaan. Joka tapauksessa kysymyslista tuli käytyä läpi. Oli outoa havaita, kuinka juontaja sanoi kuuluvansa kovien mimmein joukkoon esittämällä kysymyksiä, joihin ministerin ei surman suinkaan tulisi vastaamaan. Parempaan tulokseen olisi päästy, jos vetäjä ankaran kysymyslistan sijasta, olisi soveltanut vuorovaikutteista tapaa vetää ohjelma läpi. Tämä tapa on vaativa, mutta tarjoaa sekä vetäjälle että haastateltavalle yhdessä porautua aiheeseen nyt nähtyä syvällisemmillä tuloksilla. Tapa on niille, jotka sitä ei hallitse, on riskialtis, mutta tämän metodin osaajille palkitsevaa.

Itä-Ukrainan tilanne menee täysin Putinin suunnitelman mukaan. Se sai alkupotkun Putinin varautumisesta Bidenin valintaan Yhdysvaltain presidentiksi. Sen seurauksena Yhdysvallat antaa isännän äänen kuulua Tumpin aikaa kovemmin Euroopan, Naton ja EU:n puolustuskonseptissa Itää vastaan. Yhdysvallat tuntee EU:n lailla Putinin taktiikan luoda epämääräisellä, mutta kovalta näyttävältä painostamisella pelon sekaista mielen tilaa Euroopassa. Tämä taktiikka on yleismilitaristinen strategia globaalisti, mutta sen erityisosaaja on aina ollut Venäjä ja nyt erityisesti Putin. Kiina harjoittaa samaa strategiaa, mutta sillä on nyt siinä menossa pehmeältä vaikuttava pressun alla piilevä kova sotakoneiston vaihe. Kaiken kaikkia Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat kuin nipin napin toisiaan sietävien ihmisten suhteet.   Tekee mieli motata, mutta vallalla oleva käytöskoodisto ei sitä salli.

 

Loppuvat kuvaukset ja sanomiset kesken yrittäessään selostaa Yhdysvalloissa meneillään olevaa presidentin vaalien jälkikaronkkaa. Trumpin ulkopolitiikka ottaa osumia vertaillessa sitä vaikkapa Trumanin silavaiseen ulkopolitiikkaan. Sen yksi doktriini edistää valtioiden demokratisointia, mikä johti ikävä kyllä päinvastaiseen tulokseen esimerkiksi Koreassa maan pohjoisen osan muodostuessa kommunistiseksi Pohjois-Koreaksi. Onko sittenkin niin, että Yhdysvaltojen olisi Trumpin antaman esimerkin mukaan syytä lopettaa demokratiakehityksen tukemisretket? Näyttää vahvasti siltä, että Bush veljesten aloittamat Libyanin, Irakin ja Syyrian kaltaisten maiden demokratisointi on parasta jättää maiden itsensä tehtäviksi. Arabimaiden kevään muututtua talveksi on tosiasia. Kevät oli kuitenkin Suomelle melko harppaus runsaaseen maahanmuuttoon. Eikä ole kuin ajan kysymys, milloin Turkin Erdogan ei tyydy muutamaan miljardin euroon padotakseen maahan pyrkivät Euroopan rajan taakse. Radikaaliehein maahanmuu...

Presidentin sisäpolitiikan johtamisroolin vahvuus on vaihdellut Kekkosen intensiivisestä Relanderin olemattomaan puuttumiseen päivän politiikkaan. Suomen valtiojärjestelmä on sallinut, kestänyt ja jopa vaatinut vaikeissa tilalanteissa presidentin puuttumista sisäpolitiikkaan. Nykyinen perustuslaki määrittelee, että presidentti ja eduskunta yhteistyössä johtavat ulkopolitiikkaa. Luontevana keulakuvana presidentti toimii arvojohtajana. EU- ja sisäpolitiikka on jätetty kokonaan eduskunnan ja hallituksen tehtäviksi. Viimepäivien presidentin kannanotot esimerkiksi oikeuslaitoksen kehittämisestä herättävät jonkin verran kysymyksiä, onko presidentin vallan käyttö liukunut sisäpoliittisiin asioihin. Kannanotot tuntuvat kyllä hyvin perustelluilta ja järkeviltä mutta, onko niiden esittämä instituutio oikea orgaani esittämään niitä. Jos konsultilta kysytään, niin no problems. Toisaalta voi olla niinkin, että presidentti on esittänyt niitä yksityishenkilönä, jolloin näiden kannanottojen antamisess...

     Tutustuessa tarkemmin Naton roolin Euroopassa silmään pistää eräs merkittävä havainto. Natomaita on Euroopassa 27 ja näiden maiden rahoitus osuuden pitäisi olla kaksi prosenttia btk:sta, mutta se vaihtelee hurjasti 0,3 prosentista kahteen. Suomen liittymien Natoon merkitsi puolustusmenojen lisäämistä 1,34 prosentista ainakin kolmesta neljään prosenttiin eli kolminkertaistamista. Euroina puolustusbudjetti olisi noin neljän miljardia euron luokka. Tietysti Suomi voi muutaman itämään tapaan pitää osuutensa menoista hyvin pienenä, mikä ei luonnollisestikaan silloin helpotta maamme osallistumista Natoon kokouksiin ja operaatioihin kaikilla tasoilla.      Toinen seikka on, miten kansa tulisi hyväksymään Natoon liittymisen. Nyt sen mielipide on selvä eli noin 60 prosenttia kansasta vastusta Natoon liittymistä. Ja on varma, ettei Natoon liitytä ilman kansa äänestystä. Miksi näin. Siksi, että tavallisen kansalaisen on helppo ymmärtää ja nähdä tässä tilanteessa...

     Päivän HS:ssä (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005754740.html) oli Saska Saarikosken mainio haastattelu MIT:n professorilta  nobelistiBengt Holmströmiltä. Se sisälsi paljon työelämässä ja politiikassa varteen otettavia huomioita ja ajatuksia. Pari näkökulmaa pisti erityisesti silmään. Erityisesti opiskelussa hän korosti priorisoinnin tärkeyttä ja liiallista avoimuutta politiikassa.      Hän varoitti sinne tänne opiskelemista, jossa kaikkea on vähän, mutta ydin puuttui. Hyvä pointti.      Toinen huomion arvoinen seikka koski politiikkaa. Hän näyttää antavan tukensa vahvalle karismaattiselle johtajalle, joka toiminta tavoissaan lähentelee diktatuuria. Kuten hän itse toteaa, hän toistaa samaa, mitä presidentti Niinistön seminaarissa, liiallista avoimuutta. Esimerkkinä on esittää sote valmistelun ja antaa ymmärtää, että sen sotkut johtuvat sen saamasta kauhesta julkisuudesta.      Holmströmin teemoihin voisi argume...

    Organisaation menestyksen kannalta yksi merkittävä tekijä on tehdä oikeita rekrytointeja. Tämä koskee jokaista tehtävätasoa, mutta ennen kaikkea johtajien kyvyt taidot yksikön elinvoimaisuuden edellytysten luomisessa ja elinvoimaisuuden saavuttamisessa ovat keskeisessä asemassa henkilövalinnassa.      Rekrytointitilanteen merkitys on koettu maailmanlaajuisesti organisaation onnistumisen mahdollisuutena, minkä tähdellisyys ymmärretään globaalisti. Siksi siitä on myös kirjoitettu lukuisia oppikirjoja ja pidetty lukemattomia seminaareja ja puheita. Tieto siis on ja sitä myös käytetään. Useat kansainväliset ja kansalliset rekrytointipalveluyritykset auttavat yrityksiä, virastoja ja laitoksia sekä kolmannen sektorin organisaatioita saamaan parhaan mahdollisen henkilöt avautuvaan virkaan tai toimeen.      Lyhyesti esitettynä valituksi tulevan henkilön tärkeitä ominaisuuksia ja vaatimuksia ovat mm yleinen kokemus työelämässä, toimialan kokemus, toi...

      Niinä kriittisinä kolmena päivinä puolustusministeri pidettiin täysin pimennossa itänaapurimme tapahtumista. Hän ei olut mukana pääministerin hätäisesti kokoamassa ryhmässä, joka ei tiennyt, mitä tehdä. CNN ja Tallinnan televisio olivat pääministerin tärkeimmät tietolähteet. Tasavallan presidentti pähkäli asiaa verryttelypuku päällä Tähtelässä.      Aamulla 18.8. 1991  pääministeri oli Kannuksessa hakulaitteen akku tyhjänä ja  puolustusvoimain komentaja Jan Klenberg istui tavalliseen tapaan työhuoneessaan, vaikka antennit katolla rätisivät idästä jatkuvaa uutisvirtaa. Sillä viikolla alivaltiosihteeri Blomberg oli lomalla saarimökillään vailla yhteyttä ulkomaalimaan ulkoministeri Paavo Väyrysen ollessa Lapissa tavoittamattomissa. Sisäministeri Mauri Pekkarinen myönsi myöhemmin nukkuneensa silloin ainoan yönsä huonosti virkatyönsä takia, kun taustamuistioissa uhkakuvana oli, että jopa miljoonia voi tulla itärajan yli. ...

     Yliopistoihmiset ovat saaneet kyytiä milloin minkin kädestä ja pääministeritasolta on esitetty kolme hyvää syytä professorina olemiseen. Dosentit kuitenkin sen kun vain päivystävät. Tämä nousee mieleen median Itämeren ponderireaktioista ja lukiessa TP Niinistön pitämää puhetta suurlähettiläspäivillä.      Vaikka on paljon hälyä, on totta, että Eurooppa on liikkeessä.  Onko kyse peripetiasta, laajasta käännepisteestä, kukaan ei tiedä?  Jos kykenee sanomaan, että varmasti on, on joko ennustaja tai todellinen moni viisas, sillä suuri käänne on yleensä niin laaja, että sitä on vaikeaa huomata. Joku voi sanoa tähän, ettei tässä mitään käännettä kannata odottaa, koska paikat jo rutisevat.      Joka tapauksessa Suomessa on erittäin hyvä tilanne siinä, että meillä tutkijat ja yliopistoihmiset esittävät arvioita ja tutkielmia Suomi - Venäjä suhteista, vaikkapa Mika Aaltolan analyysi http://www.fiia.fi/assets/aalt...

     Uhriutumisen idea ei ole taivaasta tipahtanut. Tämän todisti jo T. Roosevelt 1800-luvun lopulla, kun hän päätti kahvikeskustelun jälkeen heti hyökätä Kuubaan uhriudittuaan tarpeeksi Espanjalle. Uriutuminen ei olekaan vain yksilön oikeus, vaan se on myös osa valtioiden välistä valtapolitiikkaa.      Nykyisen Venäjän tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta uhriutumisesta, jossa uhriutuja esittää itsensä ulkopuolisten tapahtumien aiheuttamana apua kerjäävänä säälittävä ihmisenä. Venäjällä uhriutuminen on osa valtaeliitin sisäpolitiikkaa, jonka operointialue käsittää koko maapallon.      Sisäpolitiikassa Venäjällä on pitkät perinteet uhriutumisessa. Venäjän kärsivä kansa uhriutui aateliston edestä kärimyksiin vastineeksi siitä, että tsaari piti yhteyttä Jumalaan kansan puolesta. Tsaari lunasti tällä valta-asemansa.      Venäjän tapauksessa pätee: mitä suurempi maa ja mitä keskittyneempi tiedonv...

     Joku tietävä jyrähtäisi heti, että kysymys on absurdi, koska etiikka on henkilökohtainen asia. Se pitää paikkansa, mutta ilman etiikan ohjailua yhteiskunnissa vallitsisi anarkia.      Yksilö tasolla etiikka ja sen kehittyminen muodostavat elämän kestävän projektin itse kullekin. Etiikan pitäisi kysyä meiltä jokaiselta jatkuvasti, mitä ja miksi tämä täytyy tehdä tai jättää tekemättä.     Jo Aristotelesin ajoista etiikkaan on kuulunut onnen tavoittelu, tilanneviisaus ja sosiaalinen kompetenssi ja sosiaalisten sääntöjen hyväksi käyttö. Jälkimmäinen tarkoittaa äärimmilleen tulkittuna kansalaistottelemattomuutta.      Filosofi I. Kant korosti sääntöjen noudattamisen tähdellisyyttä jopa niin pitkälle, että etiikan säännöistä pitäisi tehdä lakeja. Laet määrittelisivät moraalin. Ihminen on vapaa, koska häntä edustavat instituutiot ovat vapaat säätämään lakeja.      Kant olisi tehnyt, kuin Suomen ulkopol...

     MTV3:ssa oli eilisiltana neljän suurimman puolueen puheenjohtajien vaalitentti. Väistämätön johtaa toisen väistämättömyyteen, sillä kun suuriakin puolueita on paljon, radikaaleja irtiottoja ei uskalleta tehdä hallituspaikan menettämisen pelossa. Tämä oli keskustelun yleissävy      Kaikki puheenjohtajat onnistuivat retorisesti hyvin, Stubb parhaiten. Hänen ongelmansa on finanssi- ja talousasioiden hallitseminen silloin, kun pitäisi esittää nopeassa tempossa yksityiskohtaisia luetteloita ja päättelyketjua.   Aina jäi jotain uupumaan ja piti peesata muita. ”Lisää kilpailukykyä ja veroja alas”, ei yhteydessä riitä. Pienoinen kompurointi on ymmärrettävää, koska sisäpolitikka ei ole hänen vahvin alueensa. Älyssä ei ole vikaa.      Sipilän argumentointioli oli vakuuttavinta. Jopa niin vakuuttavaa, että hän jo ennen kysymystä torjui vetäjien väittämän keskustan maakuntaverosta. Joka tapauksessa jäi tunne, että vaikka mistä tahansa...

     Julkisuuteen ei ole tullut Borgista muuta tietoa kuin, että hän seurustelee jokin missin kanssa. Tämä tietenkin riittää useimmille suomalaisille, muttei katkerille taloustieteilijöille. Oli selvää alusta alkaen, ettei Borg halunnut alkaa hallita heti näyttämöä, mutta hallinnon yleisen julkisuusperiaatteen mukaisesti jo nyt pitäisi koko kansan saada tietää jotain konsultaation etenemisestä.      Yleensä konsultti ei tee esityksiä arvottavissa kysymyksissä, mutta Borg joutuu näin tekemään. Borgin konsultointia helpottaa se, että arvottamisesta on voitu sopia jo etukäteen työn edellyttäessä arvovalintoja.      Periaatteessa tiedon lisääminen on aina hyväksi. Stubbin ja yleensäkin kokoomuksen viitekehykseen Borgin ajatusmaailma voi sopia. On mielenkiintoista nähdä, mitä Borg lausuu Stubbin konsensusnäkemyksestä.      Toinen mielenkiinto kohdistuu siihen, miten muut puolueet ja alan asiantuntijat suhtautuvat Borgi...