Ei ole maallemme ja maamme johtamiselle hyväksi, kun kansainvälisen ulkopolitiikan markkinoilla presidentin ja pääministerin osaamiserot kasvat liilan suuriksi. Näin on käymässä presidentti Stubbin ja pääministeri Orpon välillä. Se aiheuttaa ulkopolitiikassamme uskottavuuteen loven Stubbin hoidellessa samaan aikaan briljantisti ja vieläpä rutkasti yli oman tarpeen maan monen suuntaisia ja moniulotteisia ulkopoliittisia kysymyksiä Orpon jäädessä jankuttamaan Turun rataa. Tämä vielä sinänsä ei olisi maamme keskeisten ”ystävyysvaltioidemme” näkökulmasta meille huolestuttavaa, mutta kun tausalle näkyy Grönlantiin asti, ettei pääministerimme ole ylipäätään kielitaidosta lähtien vahvimmillaan ulkopolitiikassa. Gazan kysymyksessä hän vain toistelee mantraa, että sodan on loputtava ja Gazan kysymyksessä, että sille on annettava kaikki riittävä apu. Nämä eivät ole kovin dynaamisia kannanottoja.
Kehitysavussa
ja sen kohteen maissa on nälän hätä ja tauti epidemioita, ja naiset sekä lapset
ovat kuoleman vaarassa tautien ja aliravitsemuksen riivatessa näitä maita. Näissä
kysymyksissä Orpon hallitus vain vähentää apua sen sijaan, että pakolaisleirien oloja olisi parannettava ja maahan tulleita sairaita olisi auteta siinä kuin omaan
maa kansalaisia.
Kokonaisuudessaan
Orpon hallituksen toimintaa leima jo yleisesti tiedostettu luovuttaminen. Ns
asiantuntija toteaa tähän, että hallitus on saanut aikaan sen, mitä se on suunnitellutkin. Tämä on Orpon ja hänen
puolueensa Kokoomuksen omaa pärjäämisen eetosta vastaan. Aina ja jatkuvasti
pitää tehdä enemmän, kun on mahdollisuuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti