Venäjän armeijasta tiedetään tietyllä tarkkuudella joitain sitä hyvin kuvaavia indikaattoreita ja piirteitä. Staattisen olemassaolonsa kannalta se on suuri. Sen miesvahvuus ja aselajien kirjo on myös iso. Kalustoa sillä on runsaasti. Se on sijoitettu oletettuihin strategisiin riskikohteisiin aikanakin niin, että kohteeseen saadaan kohtuullisessa ajassa sotilaallista kyvykkyyttä. Jos heikkoja kohti pitää etsiä, ne löytyvät seuraamalla Neuvostoliiton ajoilta, miten asevelvollisia koulutettiin ja miten heidät kutsuttiin taistelemaan isänmaan puolesta. Esimerkiksi kutsut Afganistania sotaan tulivat aivan yllättäen. Tavanomainen tapahan on, että julkisuudessa keskustellaan paria kolme kuukautta aiemmin, millaisia joukkoja mihinkin paikaan sota-alueelle tarvitaan ja samalla julkisuudessa kiertää erilaisia näkymiä, minkä tyyppiset joukot taistelevat missäkin ja millaista sotakalustoa joukoille on. Ei tietenkään mitä tarkkaa, mutta muutamia suuntaviivoja on tunnistettavissa tarkkaavaisille leh...