Politiikassa on tapana huudella vierestä ja kilpailla suuruudesta, mutta siihen yhtäläisyydet urheilun kanssa loppuvat. Siinä missä urheilijat kannustavat ja ottavat oppia toisistaan, poliitikot mollaavat vastapuolta milloin mistäkin. Tämä luonnonlaki kannattaisi opposition hyödyntää loppuun asti eikä tyytyä moittimaan hallitusta yhdestä virheestä kerrallaan. Herääkin kysymys, miksei oppositio tee varjobudjettien sijasta järjestelmällistä hallituksen kritiikkiohjelmaa, jossa satunnaiset pikku nalkutukset on koottu ohjelmaksi. Asiasisällön lisäksi se sisältäisi systemaattisien mielikuvien luomisen retorisin ja visuaalisin keinoin. Mielikuvien ja tunnelmien hyväksi käytössä ei ole mitään moitittavaa, sillä niinhän tehdään finanssi- ja osakemaailmassakin. Kritiikin systematisoinnin puolesta puhuu myös se, että kritiikkiohjelma on huomattavasti helpompi kasata kuin hallitusohjelma, koska siinä pitää käyttää hyväksi vastustajien heikkouksia eikä tarvitse suuremmin miettiä omia vahvuuksiaan...