Nixon irrotti dollarin kultakannasta vuonna 1973. Yksi syy tähän oli, että Yhdysvaltojen kultakanta oli huvennut Vietnamin sotaan ja se tarvitsi rahoituspohjan vahvistamista. Kultakanta oli alun perin luotu hallitsijan suitsimiseen, sillä rahaa sai olla vain ekvivalentti määrä kultaa. Nixonista lähtien raha ja niiden arvon perustuvat luottamukseen, joka oli markkinoilla kuhunkin valuuttaan.       Tästä seurasi, että valuuttoja ei kontrolloinut mikään muu taho kuin finanssitalouden luottamus ja hatara sääntely. Kurssivaihteluja ovat vauhdittaneet erilaiset päätös purkaa pankkien sääntelyä. Friedmanin opit saivat valtiot laskemaan verojaan, myymään omaisuuttaan ja pienentämään roolejaan yhteiskunnassa.       Vähitellen luotottajista tuli talouden diktaattoreita, joiden yhtenä tehtävänä oli pitää yllä matalaa inflaatiota heidän pääomiensa arvon turvaamiseksi. Oltiin siirtymäsää tuotanto- ja investointikeskeisestä taloudesta rahoitussektori-...

     Tiedoillaan maailman markkinoista ja valuuttakursseista suuret finanssikeskukset vaikuttivat maailmantalouden kehitykseen, manipuloivat sitä ja valuuttakursseja. Rahaa syntyi kuin tyhjästä.      Vähitellen pankkien ja valtioiden suhteet kääntyivät päälaelleen. Ennen pankit pelkäsivät valtioita, koska valtio voi kylmästi joissain tilanteissa jättää maksamatta velkansa. Suhteiden kääntymistä päälaelleen vauhditti ennen kaikkea Reagania höllennys pankkien valvontaan ja luoton antamiseen. Myöhemmin 1980-nosusuhdanteessa pankit antoivat yhä enemmän lainaa yksityisille, yrityksille ja erityisesti valtioille.      Näin valtiot tulivat riippuvaisiksi pankeista ja alkoivat pelätä pankkeja päinvastoin, mikä oli ollut tilanne kultadollarin ja Reaganin aikana. Nyt 85 prosenttia maaliman velasta on pankkien antamaa ja vain viisi prosenttia keskuspankkien.      Kun pankkien päätehtäväksi tuli an...