Oppikouluni oli loppua siihen, kun en oppikirjan puuttuessa ja lukihäiriön takia oppinut lauseen jäsentämistä ja oikeinkirjoitusta. Opettaja laati minua varten erityiskokeen kotona illalla tehtäväksi aamuun mennessä. Jos reputtaisin siitä, ulisin ulkona oppikoulusta. Onneksi onnistuin. Ylioppilaskokeissa kirjoitin vain muutaman sanan päälauseita, ja sain apron.      Yliopistossa fysiikan apron töissä   kaverini näytti, miten kirjoitustyö jäsennellään. Siinä tapahtui minulle suuri oivallus: pitää ensin miettiä, mitä esittää ja sen jälkeen missä järjestyksessä.      Matematiikan laudaturtyössäni (20 s.) oli vain muutama sana ja loput symboleja, mutta sen piti olla johdonmukainen ja sisältää vain välttämättömän. Tämä opetti tiivistämisen taitoa.      Ensimmäisessä työpaikassani jouduin kirjoittamaan runsaasti piirihallinnolle ohjeita, miten missäkin tilanteessa menetellään. Pomo ei hyväksynyt moni tulkinnallis...

Claes Andersson totetsi Teeman Suomi-kulttuuriohjelmassa, että proosa on joskus paljon parempi kuvaamaan todellisuutta kuin faktat. Se tarjoaa rikkaamat ja monipuolisemmat välineet eri vivahteiden esiin nostamiseen kuin tylyt tiedot Tämä tuli mieleeni lukeissani venälaisen modernin klassikon Sergei Dovlatovin romaania Matkalaukku. Erässä kohdassa hän kertoo, kuinka rehellisiä kaksi suomalaista kreppisukkien trokaria ovat. Heidän muovikassissaan oleva 740 sukkiparia  ei kannata laskea. Dovlatov seurueineen nauraa naisille ja sanoo rehellisysden olevan kehtysmaan merkki. Näin ei tietenkään ole, mutta se sai miettimään, onko meillä suomalaisilla oikea kuva maastamme ja meistä itsestämme ulkomaalaisten silmin. Ilmeisesti emme ymmärrä, kunka pieni maa Suomi on ja kuinka vähän muut maaat ja niiden ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka vähän ne välittävät, mitä teemme ja miten toimimme. Tyly torjujta YK:n turvallisuusneuvoton jäseneksi on vielä monen mielessa maamme vaikutusva...