2123. Oman kirjoitustaidon kehittäminen

     Oppikouluni oli loppua siihen, kun en oppikirjan puuttuessa ja lukihäiriön takia oppinut lauseen jäsentämistä ja oikeinkirjoitusta. Opettaja laati minua varten erityiskokeen kotona illalla tehtäväksi aamuun mennessä. Jos reputtaisin siitä, ulisin ulkona oppikoulusta. Onneksi onnistuin.

Ylioppilaskokeissa kirjoitin vain muutaman sanan päälauseita, ja sain apron.

     Yliopistossa fysiikan apron töissä  kaverini näytti, miten kirjoitustyö jäsennellään. Siinä tapahtui minulle suuri oivallus: pitää ensin miettiä, mitä esittää ja sen jälkeen missä järjestyksessä.

     Matematiikan laudaturtyössäni (20 s.) oli vain muutama sana ja loput symboleja, mutta sen piti olla johdonmukainen ja sisältää vain välttämättömän. Tämä opetti tiivistämisen taitoa.

     Ensimmäisessä työpaikassani jouduin kirjoittamaan runsaasti piirihallinnolle ohjeita, miten missäkin tilanteessa menetellään. Pomo ei hyväksynyt moni tulkinnallisia ja epäselviä ohjeita. Niiden piti olla lyhyitä ja täsmällisiä.

     Kirjoitustaitoni kehityttyä omasta mielestäni jonkin verran päätin kirjoittaa konsultoinnin käsikirjan, minkä myöhemmin ymmärsin olleen suuruudenhullu aie. Jo luonnos sai esimieheltäni tyrmäävät kommentit punaisine pukkeineen, alleviivauksineen ja höpö-höpö huomautuksineen.

     Tästä suivaantuneena päätin jukertaa johtoryhmän työskentelyohjeen ja ohjevihkosen tavoitejohtamisesta. Anoppi ihmetteli, mitä lomalla heillä käydessäni pöydän kulmalla ahersin.

     Jaoin näitä kirjallisia aikaansaannoksiani pitämissäni koulutustilaisuuksissa. Niiden laadusta ja vaikutuksia en tiedä, koska kukaan ei niistä erityisemmin puhunut mitään. Esimieheni ministeriössä selaili vihkosia todeten vain, ettei niitä kukaan osta.

     Valtion Hallinnon Kehittämiskeskuksella ei ollut viraston tarkastustoimesta kirjasta ja niinpä heille tutuksi tulleelta mieheltä he tilasivat aiheesta kirjan minulta, koska olin luennoinut talon seminaareissa aiheesta. Mitään palautetta en saanut siitäkään milloinkaan. Tai se sain sen veraan , että eräs tunnettu luennoitsija oli tehnyt siitä oman luentomateriaaliin omissa nimissään, mainiten nimeni aivan lopussa. En viitsinyt puuttua tekijäoikeuksieni loukkaukseen.

     Sitten sattuma astui peliin niin, kuin hyvissä saduissa usein käy. Toimiessani valtiovarain ministeriön vs ylijohtajana sisään astui tuttu tietokirjailija ja etevä luennoitisja Timo Santalainen. Hän pyysi minua tulemaan toiseksi kirjoittajaksi jo aloittamaansa kirjaan ”Strateginen johtaminen julkisessa hallinnossa”. Siinä työssä Timo opetti kädestä pitäen, miten tietokirja laaditaan. Istuimme iltakausia Säästöpankkiopiston tiloissa Iivisniemessä luonnoksen kimpussa. Timo ei hyväksynyt huonoa jälkeä, mistä olen hänelle vieläkin kiitollinen.

     Kirja pääsi mukaan vuoden proekonomia palkintoehdokkaaksi, kuuden parhaan joukkoon. Myöhemmin kirjoitin kirjan Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa, joka oli hetkeen myydyin tietokirja.

     Kohdallani voin tiivistää kirjoitustaidon parantamiskeinoiksi pitkäjänteisen jatkuvan harjoittelun ja ammattitaitoisen ohjauksen.

     Kokemukseni mukaan tietokirjailijan on erittäin hankalaa siirtyä prosaistiksi, mutta päin vastainen lienee mahdollista. Eri tyylilajien hallinta on omaa maailmansa.