Versailles’n rauhansopimuksen jälkeen kaikkialla uskottiin, että sotia ei enää käytäisi, paitsi Yhdysvaltain presidentin neuvottelukuntaan aluksi kuulunut toimittaja Walter Lippmann. Hän poistui paikalta todeten sopimuksesta tulevan liian nöyryyttävä Saksalle. Näin kävikin 1920- ja 1930-lukukujen muodostuessa koko Euroopalle levottomaksi ja päämäärättömäksi sisäisten pakolaisvirtojen vaeltaessa maasta toiseen. Saksaan oli kylvetty revanssihengen siemenet.      Nyt Euroopassa eletään samanlaisissa tunnelmissa, ei tietenkään yksi yhteen, vaan EU:n lähialueiden ja EU:n viime vuosien kehityskulkujen ja lähiaikojen ongelmien seurauksina. Se kepeys, jota 1920-luvun lopun Berliinissä ja Pariisissa elettiin, ei ole häipynyt nyt minnekään Euroopan kaupungeista.       Militarismin pelko on vaihtunut pakolaisten peloksi. Polttopullot lentävät ja katupartiot jyräävät. Nationalismi nostaa päätään mm. Unkarissa ja Pu...

     Sitä edelsivät, vuosikymmenien rauha, suurvalatkilpailu, teknologian valtava kehitys, asevarustelu, tappava kansallisuuskiihko, teknologian valtava kehitys, vanhat kaunat ja rajariidat, kummalliset liittolaissuhteet sekä vuoropuhelun epäonnistuminen. Se oli I maailmansota. II maailman sotaan johtivat I sodan koettujen vääryyksien korjaaminen ja psykopaatti Hitler.      Nyt maailman yhteisöllä on kaikki I maailmansotaan sotaan johtaneet ainekset käsissään.      Kesärannan keskusteluissa tuli selvästi esille, kuinka suuri tarve on globaalien säätelyinstrumenttien nykyistä tehokkaammalle käytölle. YK:n yleiskokous ja turvallisuusneuvosto ovat museotasolla ja G7-20 maat on täysin rampa hoitamaan globaalia vakauttamista. ETYJ on jähmettynyt paikoilleen.      Tässä tilanteessa Yhdysvallat sitoo kiihtyvällä tempolla lähialueiden ja Tyynen valtameren talouksia liitolaisikseen kahdenvälisillä kauppasopimuksilla. Maan ...