1815. EU natisee liitoksistaan

      Versailles’n rauhansopimuksen jälkeen kaikkialla uskottiin, että sotia ei enää käytäisi, paitsi Yhdysvaltain presidentin neuvottelukuntaan aluksi kuulunut toimittaja Walter Lippmann. Hän poistui paikalta todeten sopimuksesta tulevan liian nöyryyttävä Saksalle. Näin kävikin 1920- ja 1930-lukukujen muodostuessa koko Euroopalle levottomaksi ja päämäärättömäksi sisäisten pakolaisvirtojen vaeltaessa maasta toiseen. Saksaan oli kylvetty revanssihengen siemenet.

     Nyt Euroopassa eletään samanlaisissa tunnelmissa, ei tietenkään yksi yhteen, vaan EU:n lähialueiden ja EU:n viime vuosien kehityskulkujen ja lähiaikojen ongelmien seurauksina. Se kepeys, jota 1920-luvun lopun Berliinissä ja Pariisissa elettiin, ei ole häipynyt nyt minnekään Euroopan kaupungeista.

      Militarismin pelko on vaihtunut pakolaisten peloksi. Polttopullot lentävät ja katupartiot jyräävät. Nationalismi nostaa päätään mm. Unkarissa ja Puolessa ja miksei myös Tanskassa pakolaisten korujen takavarikointeineen. Oikeusvaltion periaatteita ollaan testaamassa. Turkin ja Kreikan kautta kulkeva pakolaisvirta ei näytä laantuvan yli miljoonan pakolaisen tultua viime vuonna näiden maiden kautta Eurooppaan.  Britannian pysyminen EU:ssa on tulevan kansanäänestyksen varassa. Eroaminen on EU:lle valtava isku. EU:n veturissa Sakassa on tapahtumassa käänne Merkelin ajauduttua yhä ahtaammalle pakolaiskysymyksessä. Kaikki EU-maat ovat hermostuksissa pakolaisvirroista maasta toiseen edes takaisin, kunkin maan tajutessa tämän olevan hölmöläisten puuhaa. EU:n pakolaisstrategiaa ei näytä syntyvän.

     Yllättävää kyllä tämä EU-strategia voi syntyä Suomen itärajaan Venäjältä kohdistuvan valtavan pakolaispotentiaalin takia. Ei ole kirkossa kuulutettu, että Venäjä syystä tai toisesta päästää, ilmeisesti laillisesti, suuret määrät pakolaisia Suomen rajalle, joka on samalla EU:n ulkoraja. Jos se joudutaan sulkemaan, se on käänne ja ponnahduslauta EU-ulkorajojen sulkemiselle.

      Näyttää sitä, että EU:lla on vain huonoja vaihtoehtoja. Jos EU-maat alkavat sulkea rajojaan, se voi olla alku EU:n hajoamiselle. Jos sen maat sulkevat sisärajansa, se on loppu EU:lle.

     EU:lle ei jää jäljelle käteen kuin rahalla höystetty diplomatia ja kehitysyhteistyö pakolaisten lähtömaiden kanssa.