1798. Keskusta maakuntien hurmiossa

      Sipilän hallituksella on 26 kärkihanketta. Suurin osa niistä on sellaisia, että soisi niiden toteutuvan, sillä Suomi on saatava nousuun.

     Arvioitaessa kärkihankkeiden toteuttamisen vaikeutta ja haasteellisuutta kannattaa jättää tarkastelun  ulkopuolelle ne hankkeet, joissa kyse on lähinnä rahan jakamisesta, leikkaamisesta ja yksittäisten verolakien muuttamisesta.  Nämä ovat melko rutiininomaisia tehtäviä.  Koulutuksen ja tutkimuksen miljardien eurojen leikkauksista on enää turha räkyttää.

      Sen sijaan siihen mitä hallitus on päättänyt tehdä digitalisaatiossa, toimintatapojen modernisoinnissa, normien purussa, aluehallinnossa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa, pitää kiinnittää huomiota hallituksen itsensä ja median.

     Nämä uudistukset vaativat päteviä johtajia, kokonaisuuksien ymmärtämistä, vahvaa substanssiosaamista ja koordinaatiota sekä ymmärrystä siitä, miten kokonaisuuksia johdetaan.

      Tämä vaade ei siis kohdistu yhteen tai kahteen hankkeeseen, vaan johtamis- ja asiantuntemusvaade kohdistuvat 18 uuden maakunnan ja 15 sote-alueen luontiin ja näiden jokaiseen osahankkeeseen. Se kohdistuu rahoituksen, verotuksen ja valtionosuus- ja äänestysjärjestelmän  sekä eri alueiden yhteensopivien ict-järjestelmien kehittämiseen sekä kymmenien miljardiluokan taseiden uudelleen järjestelyihin.  Monet uudistukset, esimerkiksi soten rahoitus ja maakuntavaalit, joutuvat peruslakivaliokunnan asiantuntijoiden puntarointiin ja jo armoille, jolloin lopputulosta on vaikeaa tietää.

     On käymässä aivan, kuin eräät asiantuntijat varoittelivat: keskeisiltä kärkihankkeilta karkaa fokus. Kun maakuntauudistukseen lisätään jatkuvasti uusia palikoita, kuten Tekesin alueellistaminen ja kuntien roolin uudistaminen työllistämisessä, fokus vain etääntyy entisestään horisonttiin. Tilanne vain pahenee, kun jotkut ovat koko TEM:ä jalkauttamassa maakuntiin.

      Otetaan pieni esimerkki. Siihen kelpaa  digitalisaatio ja opetus. Hallitus aikoo panostaa osaamiseen ja koulutukseen 300 miljoonaa euroa, mm. perusopetuksen ja sen ympäristön digitalisointiin. Sipilä on aivan oikein todennut, että opetuksen pitää kohdata digitaalisen maailman toimintamallit.

     Kehittämispäällikkö Pauli Kartano valtiovarainministeriöstä toteaa 31.3.2015 Yle uutisissa, että Suomessa otetaan käyttöön vuoden 2015 aikana kansallinen sähköisten palvelujen väylä, jolloin se yhdistää eri viranomaisten tietojärjestelmät. Kartanon mukaan Suomessa käyttöön otettava väylä on samanlainen kuin Virossa jo kymmenen vuotta käytössä ollut palveluväylä, X-Road. Hänen mukaansa palveluväylä helpottaa kansalaisten pääsyä valtion ja kuntien sähköisiin asiointipalveluihin. Kartanoa huomauttaa, että vuoden 2015 aikana ratkaistaan myös se, millaisilla välineillä e-palveluita Suomessa pääsee käyttämään.(http://yle.fi/uutiset/suomi_ottaa_mallia_e-virosta__sahkoisten_palvelujen_vayla_valmistuu_ensi_vuonna/7701635

      Koska julkisuudessa ei ole näkynyt, että kehittämispäällikkö Kartanon kuvaamalla tiellä olisi edetty paljoakaan, ihmetyttää, miten Sipilän julkisen sektorin digitalisaatio voi edetä hallituksen aikataulussa. Kun otetaan huomioon, että Suomi on päättänyt kilpailuttaa tunnistautumispalvelut, aikataulut tulevat yhä haasteellisimmiksi. Me kamppailemme todella tärkeissä tunnistautumisasioissa, jotka ovat kuitenkin alkeisasioita digitaalisissa palveluissa. Kun vielä otetaan huomioon, että Suomi on kehittänyt 20 tunnistautumista pääsemättä tämän pidemmälle, pitää olla erittäin huolissaan.

     Hallitusohjelmassa työvälineiden toimintatapojen uudistamiseen ja normien purkuun panostetaan 100 miljoonaa euroa. Tässä pitää huomata, että normien purki todella edellyttää uusia työtapoja, mutta suurimmalta soin se on sellaista lainsäädäntötyötä, jolla asiat tehdään yksinkertaisemmiksi.  Se on raakaa työtä.