Taloustutkimus Oy on siis tehnyt uuden kiistellyn Guggenheim museon
vaikuttavuusselvityksen haastattelemalla noin 2000 brittiä ja eräiden muiden
maiden kansalaisia. Suomen kansalaisten olisi ollut erittäin tärkeä tietää,
miten haastateltavat valittiin ja mitä kysyttiin, koska se vaikuttaa
ratkaisevasti lopputulokseen.
Tähän joku voi sanoa, että tuo on vanhan ukon höpinää, muta pelkään, että
asia on toisin. Taasianjoen hankkeesta virkamiehet, minä mukana kokemattomana
sällinä, halusivat saada kannattavan hinnalla millä hyvänsä.
Sama kannattavuuspakko Guggenheim museossa näyttää pursuilevan läpi kaikissa selvityksissä lausunnoissa. Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm, arvostettu mies arvioi, että museo voisi luoda suoraan ja välillisesti lähes 400 uutta työpaikkaa. Museon houkuttelemien turistien hän arvioi käyttävän Helsingissä noin 36–45 miljoonaa euroa vuodessa (http://www.hs.fi/kaupunki/a1453267312042).
Holm jatkoi, - Jos arviot pitävät paikkansa, museo toisi Suomeen tuntuvasti lisää verorahaa. Valtio voisi kuitata liki kymmenen miljoonaa euroa arvonlisä- ja ansiotuloveroja vuodessa. Helsingin verotuloja museo lisäisi vuodessa noin 2,6 miljoonalla.
Toimitusjohtaja Timo Lappi Matkailu- ja Ravintolapalvelut Marasta esittää hurjimman perustelun: ”Turistien tuloon on varauduttu, sillä pääkaupunkiseudulla on käynnistynyt ennennäkemätön hotellien rakentamisen boomi. Rakenteilla ja suunnitteilla on 600–700 miljoonan investoinnit vuoteen 2020 mennessä”.
Jos Guggenheimin kannattavuus on Pasi Holmin esittämää luokkaa, niin se kannattaa antaa ehdottomasti yksityisen yrityksen toteutettavaksi, jolloin yritys voisi saada esimerkiksi 10 prosenttia voitosta, ja loput 90 prosenttia Helsingin kaupungille ja valtiolle.
Olin aikoinani tekemässä vastaavan laista selvitystä Taasianjoen vesistöjärjestelyjen
virkistyskäyttövaikutuksista. Luulen, että päämetodi käytännön sisältö ei ole
muuttunut siitä Geggenheim päiviin.
Minulla oli vakiokysymykset Volkkarin lokerossa kierrellessäni joen taloja
ja rantoja, jotka vielä silloin olivat kauniita kumpareineen, laitureineen ja
verkkotelineineen. Kyselin tapaamiltani ihmisiltä, montako kertaa he käyvät uimassa,
uistelemassa, soutelemassa, aurinko-otattamassa, jne. Jokaiselle virkistysmuodolle
ja -keralle oli määritelty hinta, esimerkiksi yksi uintikerta arvotettiin 50
pennin arvoiseksi. Tämä otoksen tulokset laajennettiin kattamaan eräillä
operaatiolla koko vesistöjärjestelyn virkistysarvoa. Päädyttiin satoihin tuhansiin
markkoihin. Käydessäni myöhemmin paikkoja katselemassa pieni puro lirisi joenuomassa
veden säännöstelyn viedessä kaikki virkistysarvot negatiivisiksi.
Sama kannattavuuspakko Guggenheim museossa näyttää pursuilevan läpi kaikissa selvityksissä lausunnoissa. Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm, arvostettu mies arvioi, että museo voisi luoda suoraan ja välillisesti lähes 400 uutta työpaikkaa. Museon houkuttelemien turistien hän arvioi käyttävän Helsingissä noin 36–45 miljoonaa euroa vuodessa (http://www.hs.fi/kaupunki/a1453267312042).
Holm jatkoi, - Jos arviot pitävät paikkansa, museo toisi Suomeen tuntuvasti lisää verorahaa. Valtio voisi kuitata liki kymmenen miljoonaa euroa arvonlisä- ja ansiotuloveroja vuodessa. Helsingin verotuloja museo lisäisi vuodessa noin 2,6 miljoonalla.
Toimitusjohtaja Timo Lappi Matkailu- ja Ravintolapalvelut Marasta esittää hurjimman perustelun: ”Turistien tuloon on varauduttu, sillä pääkaupunkiseudulla on käynnistynyt ennennäkemätön hotellien rakentamisen boomi. Rakenteilla ja suunnitteilla on 600–700 miljoonan investoinnit vuoteen 2020 mennessä”.
Jos Guggenheimin kannattavuus on Pasi Holmin esittämää luokkaa, niin se kannattaa antaa ehdottomasti yksityisen yrityksen toteutettavaksi, jolloin yritys voisi saada esimerkiksi 10 prosenttia voitosta, ja loput 90 prosenttia Helsingin kaupungille ja valtiolle.
Kommentit
Lähetä kommentti