Ylen A-studiossa on käsitelty asiantuntevasti moneen otteeseen Ukraina kysymystä. Kiitos siitä. Mutta yksi eräs havainto nousi esiin. Kaikissa näissä Ukraina keskusteluissa pyörii kuin hyrrä yksi monelle käsittämätön sana resilienssi. Koska se oleellisesti liittyy Ukraina kysymykseen, olisi ollut paikallan kertoa, mitä se tarkoittaa. Sivuston www2.helsinki.fi mukaan resilienssi tarkoittaa henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy, usein tiedostamattomasti, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa. Eikö olisi voitu puhua tilanteeseen mukautumisesta ja toimintakyvyn säilyttämisestä?

Ruotsi jaksaa vuosikymmenestä toisen pitää matalaa profiilia olla sekaantumatta mihinkään aseelliseen sotilaalliseen operaatioon. Ilmeisesti maa tuli kypsäksi joka tilanteen rauhan myötäilijänä Kaarle XII suuren Pohjan sodan taistelujen jäljiltä. Siitä asti maa on ollut hiljaa osallistumisista sotiin, kuin entinen renki talon tyttären aitassa vierailuista. Nyt maa on yllättäen avannut suunsa Ukrainan turvatakuisiin osallistumisesta antamalla ”immateriaalista” tukea. Hyvä niin, koska kyllä viestintäteknologiaa ja koulutusta Ukraina tarvitsee. Suomi on toista maata. Talvisota opetti, että periksi ei saa antaa, ei neuvotteluissa eikä tanterilla. Jatkosta on toinen juttu.

Euroopan maiden sotilaspiireissä on yhtäkkiä leimahtanut valattava kiire sotakaluston kehittämiseen ja uushankintoihin aivan, kun maanpäällinen sota leimahtaisi mantereen jokaisessa kolkassa. Portugal hoiti mielestään mallikkaasti roolinsa lahjoittamalla miljardi euroa Euroopan sotakassaan. Täytyy muista, että maan sotilaallisen kyvyn nostamiseen menee vuosikymmen. Puheita syntyy päivässä. Ei maanpuolustukseen puumattakaan vieraalla maalla sotimiseen näin voi varautua.   Pitää ensinnäkin olla pätevä syy ja kohde mitä vastaan soditaan. Nyt tuntuu, että kaikki läntisen Euroopan maat ovat valmiita Ukrainan tukemiseen sen kummemmin tavoitteita täsmentämättä. Siis sotakalustoa työnnetään Ukrainaan ja perään sanotaan, että sotikaa. -Kyllä se voitto siitä tulee. Ainut strategia, joka tässä pätee, on seurata, miten Ukraina pärjää ja sen perusteella hivuttaa sinne käyttövalmiita aseita, mutta riittävällä osaamiskapasiteetilla. Nyt osaamista puuttuu. Niinpä tämä seurauksena Ukraina on kehi...

Olisin löysännyt ilmeeni heti aluksi hymyyn enkä minä   Zelenskyinä en olisi käyttänyt ärhäkästä vähän liian itsetietotia ja uhmakasta   suurmaan johtajan rollia Trumpin tapaamiseen. Olisi kannattanut sen sijaan aloitta palaveri ylistämällä amerikkalaista elämäntapaa ja kertomalla, kuinka Trumpin rahaston apuraha säätiö  Firstaid on pelastanut tuhansia lapsia.   Tämän jälkeen olisin siirtynyt siihen, kuinka Roosevelt riensi apuun toisessa maailmansodissa pelastamaan Eurooppaa Marshall avulla, jonka lonkerot ulottuivata Ukrainasta Pohjois-Eurooppaan asti jopa syrjäkylän lapsille. Tänä jälkeen olisin sivumennen voinut mainita, kuinka Euroopan sodan runtelemiin nälänhätäisiin kaupunkeihin yhdysvaltalaiset D7 rahtikoneet pudottelivat vaate- ja ruokalähetyksiä heti rauhan teon jälkeen 1945. Apu ei rajoittunut ainoastaan 1940 lukuun, vaan Marshall apu jatkui pitkälle 1950-lukua. Tämä jälkeen olisi ollut jossain sopivassa kohdin hienovaraisesti mainita, kuinka presidentti E...

Korona nosti pintaan ihmisryhmän, joka ei ottanut koronarokotusta, vaikka käytäntö on osoittanut, kuinka vaarallinen korona voi olla. Tämän on tunnustettava rokotevastaisetkin. Tässä yhteydessä on paikallaan hiukan selvittää tiedon luonnetta Auktoriteettiin perustuvalla tiedolle on ominaista, että sen on julkilausunut jokin suurta luottamusta nauttiva henkilö. Tällä on usein takanaan korkea koulutus. Esimerkiksi jos, Einstein oli lausunut, että kuu on suurempi maapalloa, suuri joukko ihmisiä olisi pitänyt tätä totena. Tieteelliselle tiedolle on asetettu monia vaatimuksia. Sen on kokeellisesti osoitettu oikeaksi ja kokeen toistamalla samoissa olosuhteissa, saadaan aina sama tulos. Se on julkista ja jokainen, joilla on samantyyppinen koulutus, saa kokeilla saman tuloksen. Uskomukseen perustuva tieto pohjautuu siihen, että saman henkiset ihmiset ovat luoneet uskomisjärjestelmän, joka ilmaisee totuuden. Hyvin yleistä tämän tyypilliselle tiedolle on, että se esiintyy eri uskonoissa. Esimerk...

Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa. Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepi...

Kaikki alkoi siitä, kun Saksan revanssihenkiset ja ennen kaikkea Hitler saivat taivuteltua Gustav Gruppin tuottamaan tehtaillaan massoittain kevyttä ja raskasta sotakalustoa. Toinen asetuotanto linjaa oli sotilaslentokoneiden valmistaminen NL:n alueella Versaillesin rauhan sopimuksesta piittaamatta. Länsi maat tiesivät tämä, mutta olivat lepsuja eivätkä reagoineet.  Hyökkäystä Puolaan ja maan valtaamista länsimaat vain ihmettelivät ja Britannia vielä päivä ennen sotaa neuvotteli Lontoossa Saksa edustajan kanssa hyvässä hengessä, että kaikki hyvin ja ettei sotaa tulee. Hitler naureskeli päämajassaan hämmästyneenä ja ihmetteli, että näin helppoako tämä on. Virne huulilla hän pohti, missä tässä seuraavaksi riehutaan. Alkukeväällä Pariisissa vielä nautiskeltiin ulkoterasseilla. Alkukesä 1940 muutti kaiken. Kevään kuluessa Hitler valtasi Alankomaat ja Ranskan ja pähkäili, mitä seuraavaksi, kun Britanniakaan ei taipunut Lontoon ja muiden suurkaupunkien suurpommituksista huolimatta 1940-1...

Presidentti Niinistä tokaisi Ukrainan sodan alettua, että naamiot ovat pudonnet. Mm. tämän seuraksensa Suomi lopetti Ahvenanmaan Venäjän konsulaatin. Nämä olivat ensimmäisiä konkreettisia sytykkeitä maamme Venäjä suhteen ruuvaamiskesi kireämmälle. Nyt tuntuu siltä, että kaikenlainen yhteyden pito ja liikenne Venäjään on poikki.   Tämä on virhe ja lyhytnäköistä. Kannattaa muistella, miten Venäjä suhteemme on ollut avain asemassa enemmän tai vähemmän rauhallisessa rinnakkaiselossa. Jo nyt on näkyvillä EU-maiden yhtenäisyyttä repivää ja päätöksentekoa ja hajaannuttavaa toiminta EU-politiikan kokonaistasolla. Tässä kokonaistaso ei ole eri poliittisten linjausten yhteissumma, vaan pääura, mihin suuntaan EU on menossa suhteessa Venäjään ja itseensä. Kumpi ruokkii toista, on väärä kysymys, koska yhtenäisyys ja EU muodostaa kompaktin kokonaisuuden eli niitä ei voi tarkastella peräkkäin eikä rinnakkain vaan sisäkkäin. Tässä tulee väkisinkin mieleen matematiikan kompaktisointi, ja se ei ole ...

Tarkasteltaessa Venäjän sota Ukrainaa vastaan mahdollisimman faktapohjaisesti tulos on länsimaille yhtä kärsimystä. Venäjän suurmaa-asemasta seuraa, että Tsuktsien nimimaalta läheltä Yhdysvalojen länsirajaa katsottuna Ukraina on vain 8000 kilometrin päästä sijaitseva mitätön piste Venäjän kartta horisontissa. Kun on maantiellistä suuruutta, on myös monen laista  muuta suuruuttaa. Jos sieltä täältä ympäri Venäjän maata pakko-otetaan 10000 miestä, se ei näy missään ja 1000 kaatuneen katoaminen ei näy kenenkään menetyksenä. Tilanteen absurdisuutta lisää valtion tapa surra kaataneita ja onnettomuuden uhreja. Tämä näkyy siinä, miten julkisella vallalla on mahdollisimman heikosti kehittynyt kyky myötä elää kaatuneiden tai onnettomuuksissa läheisiään menettäneiden tuskaa ja murhetta. Tykinlaukaukset kyllä ammutaan johtajien makoillessa sillä välin uimarannoilla (ei Krimillä). Putin on päättänyt elää kauan. Tämä näkyy siinä, että hän panee myös toivoa maan näennäisen mahtavuuden lisäksi ...

Venäjä voidaan verrata pahasisuiseen karjuemakkoon, joka makaa rauhassa, vaikka porsaat kilvan repivät maitoa emon rauhasista. Sitä on revitty Georgiasta Afganistaniin, Murmanskista Krimille ja ties minne muualle, mutta maa makaa sitkeästi paikoillaan. Venäjä voi hallita, mutta sen on turhaa. Ulkopolitiikassa tämä merkitsee vankkumatonta ja pitkäjänteistä sekä aggressiivista maailman valloituspolitiikkaa. Ukrainassa ei ole kyse siitä kumpi voittaa, vaan millaisen tilaan sota ja sen vaiheet jättävät Eurooppaan ja koko maailmanpoliittiseen järjestykseen. Venäjässä itsessään ei ole tapahtunut muutoksia. Se on edelleen valloitushaluinen ja aggressiivinen maa. Ensimmäisessä maailmansodan sytykkeissä Venäjällä oli vahvasti mukana slaavilainen herruuspyrkimys, vaikka de fakta sota alkoi Itävalta-Unkarin ja Bosnia-Hertzogovina yhteenotolla, johon nopeasti yhtyi koko Eurooppa. Pienissä asioissa Venäjän ikiaikainen laajenemishalu on esiintynyt hillittyinä mielenilmaisina, tosinaan uhkailuill...

Jo Iivana Julma ymmärsi, että Itä-Eurooppa on laaja alue ja siihen suuntaan hänen pitää myös laajentaa valtakuntaansa. Tärkeä puolustussuunta oli myös idän barbaariheimot, jotka jatkuvasti uhkasivat Venäjän rajoja ryöstöretkillään, mutta tulokset olivat vaatimattomia.   Se sijaan Iivana käytti eritysjohtamismenetelmiä poistumalla Kremlistä pariksi kuukaudeksi. Palattuaan pajarit ja strellssit (Kremlin vartiosto) olivat neuvottomia ja peloissaan ja niinpä Iivana surmasi empimättä noin 2000 pajaria ja koko Kremlin henkikaartin. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä operaationa, josta sai alkunsa se, millaisella otteella Iivana hallitsi jatkosakin pajareiltaan ja kilpailijoitaan. 1500-lucuvun lopulla Iivana sai Kazanissa mongoleista ratkaisevan voiton.   Ivanin julmuus kehittyi mielipuoliseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän omin käsi surmasi oman poikansa. Tämä Ivana Julman johtamismalli on säteillyt pitkälle tulevien tsaarien hallintomaleihin.   Iivana Julma yritti...

Aleksander Solzenitsynin kuvauksen mukaan ennen 1914 elokuun 14. päivää Venäjän jokaiselle kansalaiselle oli selvää, että maan valtion pää oli halveksittava yksilö. Mutta heti sodan syttymisen jälkeen kirjailija kuvaa tilannetta: ”Taisteluun haastettu Venäjä nousee vihollista vastaan sodan urotyön rauta käsissään. Emme ole kohottaneet asetta sotaisten hankkeiden ja maallisen maineemme vuoksi vaan taistellen oikean asian puolesta varjellaksemme keisarikuntaa.” Kun me nyt kuvaamme Venäjän sota Ukrainaa vastaan, taistelu saa meiltä heleän helposti tuomitsevan lausunnon. Kysehän on suurvallan laittomasta, mielettömän möhkälemäisestä ja raasta invaasiosta suvereenia valtiota kohtaan. Historian yleisen aikalogiikan mukaan Solzenitsynin näkemystä ei voi relevantisti soveltaa 110 vuotta myöhäisempään tilanteeseen, mutta on kuitenkin hyvä sen verran ymmärtää tilanteeseen liittyvä historiaa, ettei tehdä johtopäätöksiä ohuen langan varassa. PS. Kirjan tapahtuminen aikaan Ukraina kuului Venäjä...

K Karvalalle pukkasi härdelli raivo päälle Jälkiviisaiden retostellessa Marinin Hornet lausuntoa Ukrainassa. Raivo oli niin iso, että pelko oli suuri vielä Niinistölässäkin. Pääministeri oli Karvalan mukaan törkeästi loukannut kepun Kaikkosta ja siinä samalla kaikkia Sampo leikkuupuimurin omistaja. Olivathan nämä puimurit toimineet kepun teollisuustuotannon prototyyppeinä uudistaa Suomen koko lentolaivuekalusto ja näin tehosta koko itärajan puolustusta, ainakin heinän raivaamisessa ampumalinjojen parantamiseksi.   Tässä tiivistunnelmaisessa istunnossa tuenmattomaksi jäänyt naisedustaja oli toennut, että hänen isovaarinsa oli lentänyt talvisodassa Vihureilla ja jopa Lepakko II:lla pudottaen 111 potkuri Tupolevia, ainakin ne oli kadonneet metsään taa Venäjälle. Jan Erolan yrittäessä tyynnytellä Karvalla tämä oli vähällä alkaa lukea Vänrikki Stålin tarinaa urheasta sota pojasta, jonka isä oli myös ruotulainen. Historian kertaus jäi kuitenkin Marinin arvostelun jalkoihin. Olihan hän na...

Ylen Jälkiviisaissa paikalle raahattu homepartainen turkin hihaan tirkistelevä amanuenssi kertoi Soiniin terävästi katsoen, että Espoon lahden omakotitalo eläväiset olivat paenneet Itä-Vantaan kullanetsijä Laaksolahden jäähalliin luullen siellä asuvan Pohjan pojan Ilkan pelastavan heidän laiskoilta meren rannan asukkailta. Keskustelu Ukrainan sodasta kääntyi Pasilan tornissa istuvan Ylen ylivalvojan määräyksestä Nuijasodan loppuvaiheiden käsittelyyn. Siinä Pohjalaiset nuijivat maanrakoon pelokkaat Espoolaiset. Etsittyään ensin vanhan kadettikoulun joka kerroksen ylös alas he löysivät Kalastajatorpan rappusilta majailevan miehen, josta ei saanut selkoa, pyrkikö hän sisään vain ulkovessaan. Sivullinen kuiskasi miehen olevan sen Mannerheimin veli, joka kirjoittaa nimensä kahdella ämmällä ja kolmella ärrällä. Mutta sittenhän mies on se Kymeen laaksosta mies, joka halkoi Suomena tuon puoleisen ja tämän puoleiseen Kemi - Kotka linjaan joutuen itse Suursaareen.   Sivullinen ei tiennyt tos...

Putin ajoi 2014 autokolonnaa upouuden Kerentsin sillan yli Krimille voitonvarmuutta uhkuen ja pinnassaan läikähtelevä kykynsä vallata Ukraina muutamassa viikossa. Kun Putinin hämmästykseksi ei näin käynytkään, Venäjä alkoi lisätä panoksia valloitussotaansa. Mutta Ukrainan vastarinta oli vimmaistunut ja saanut EU-mailta ja Yhdysvalloilta uusia aseita ammuksia kovenevan vastarinnan jatkamiseen.  Osoittaakseen sotamenestystä kotijoukoille Putin liitti hallinnollisilla päätöksillä Luhanskin ja Donetskkin Äiti - Venäjään. Tempaus oli lähinnä retorinen manööveri ja irvokas äänestämispelleily.  Näiden alueiden kanssa Putin oli kuitenkin sikäli viisas, ettei hän alueiden rajoita ei puhunut mitään. Silloinhan ne voivat olla mitä vain. Nyt Venäjä on aloittanut sotarikoshärskisti enemmän tai vähemmän hyvällä onnella Ukrainalta valtaamiensa alueiden nuorien siirtämisen Venäjälle ottolapsiksi, etenkin pieniä lapsia. Myös muut sotakuntoiset kelpaavat. Ukrainalaisten maasturit, moottoris...

Kysymys näyttää olevan monimutkaisempi kuin Max konekiväärin lukko, jonka purkamisesta alokkaita varoitettiin jo 1960-luvulla. Niinpä onkin siirrytty harjoittelemaan umpiruosteisilla ja -piippusilla pystykorvakivääreillä mallia 1920-luku. Ottaen huomioon kiväärin lukon monimutkaisuus ei ole ihme, että Euroopan maiden yhteiset toimenpiteet Ukrainan sodassa ovat saaneet lukemattoman määrän variaatioita. Niinpä hän meni Ellin boksille yhteistyössä hänen kanssaan. Ei kun, hän meni Ellin boksille yhdessä hänen kanssaan. Ei kun, hän meni Ellin boksille yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Ei kun, hän meni Ellin boksille yksissä tuumin hänen kanssaan. Ei kun, hän ja Elli menivät yhdessä Ellin boksille… jne.

Vaikka Ukrainan sodan vertaaminen talvisotaamme on aasin rinnastamien hevoseen, niin tämä vetojuhta oli taistelujen yksi sankari kuten nyt Ukraina. Hevossankarimme vetivät puriloilla sen toinen pää maassa laahaten haavoittuneita, ammuksia ja ruokaa eturintamaan. Nyt Eurooppa sekoilee panssareissaan Ukrainalle niin, että herää kysymys, jääkö sen panssari avussa jäljelle muuta kuin purilaat. On tuskallista havaita, kuinka sekavaan vyyhtiin päätös panssareiden lähettämisestä on sukeutunut. Saksa suurmaana ei enää uskalla kastoa itärintamalle luullen näkevänsä tuhansia Tiger panssareita pitkin mielikuvarintamaa. Lyhyesti sanottuna Eurooppa on nyt sormi suussa pohtiessaan, mistä, millaisia, ja minkä maan miehistöllä tankkeja Ukrainaan lähetetään. Tämä kaikki sataa Putinin laariin. Euroopan soutaminen ja huopaamien ei ole ihme, sillä maanosalla ei ole tällaiseen tilanteeseen päätöksentekojärjestelmää. On vain Ranskan kaltaisia ylpeitä maita, jotka tornistaan hämärästi näkevät pienmaat sinnit...

Nyt yleistä ilmapiiriä ei ainoastaan Suomessa vaan koko Euroopassa leimaa outo ja pelonsekainen jännite sodan laajenemisesta Ukrainan ulkopuolelle. Mediassa vilisee uutisia, kuinka Yhdysvallat kommenteillaan ja materiaalisella avulla tukee Ukrainaa. Samankaltaiset kommentit tihkuvat mm Britanniasta ja Norjasta. Baltian maat ja Puola ovat melkein hälytystilassa. Ruotsi on peloissaan ja Turkki sotkun riivaama. Koko Eurooppa tärisee enemmän tai vähemmän suureksi koetun kokonaisvaltaisen sodan uhasta. Analoginen ilmapiiri vallitsi vuoden vaiheteen 1941 kummakin puolella Suomessa. Sen ajan media oli hiljaa, vaikka Natsi-Saksa rahtasi sotamateriaalia pitkin Pohjanlahtea Pohjois-Norjaan. Suomen suuri ja pinnan alla kytevä mielipide kuitenkin oli, että kohta soditaan. Ollaanko nyt samankaltaisessa tilanteessa? Mittakaava on toki pienempi, mutta enteet pelottavat.

Ukrainan sota on käännepisteessä (peripetia). Peripetian jälkeen ei ole paluuta, sanoi jo Arkimedes.  Ukrainan joukot ovat viime viikkoina olleet ilman mitään suurempia voittoja ja kun saman aikaan Venäjä piirittää Ukrainaa salakavalasti, jossa rintama kulkee kaaren muodossa Kimistä  Maruipoliin ja Harkovan kautta kohti Kiovaa. Tämä rintama noudattaa suurin piirtein puoliympyrän kaarta. Tällainen muoto on sinänsä jo uhkaava Ukrainalle, koska se hajottaa ja vaikeuttaa ukrainalaisten joukkojen ryhmittelyä ollen altis murtuma kohdille ja motitusuhalle. Maan jäätyessä sota saa toisen luonteen. Rintama voi liikkua nopeasti ja venäläiset paleltua. Jäinen maa tarjoaa venäläisille panssarivaunuihin sekä tykistö- ja rakettituleen perustuvathyökkäykset, joissa jalkaväkeä pyritään suojaamaan tulituella. Saman kaltainen mahdollisuus, mutta suurempi on mahdollistettava Ukrainalle. Venäjä on jo aloittanut puolustuslinojen vahvistamisen päämääränä käydä tarvittaessa pitkäkestoista sotaa. V...

Tuskin kukaan sota-asiantuntioista on joutunut taikka on edes halunnut perehtyä Venäjän armeijan sotastrategisiin vaihtoehtoihin sodan valmistelusta sen loppuun saattamiseen. Saksan operaatio Barbarossa, Venäjän tuhoaminen, ja sitä seurannet sadat taistelut muodostavat liian laajan tutkimuspinnan ainakin siinä suhteessa, että sotatieteilijät olisivat edes teoriassa voineet olla ”paiakan päällä” kirjaamassa aineksia myöhemmin kirjoitettavaan suureen Venäjän sota analyysin. On ehkä jopa satoaja kirjoja kuvaamassa, miten natsisaksa hävisi sodan ja siinä samalla kertomassa, miten Venäjä meni siinä virran mukana, mutta analyysejä neuvostoarmeijojen kokonaisvaltaisista sodankäynneistä II maailmansodassa ei ole. Melkein tykin tarkkuudella tunnetaan Stalingradin piiritys ja sen laukeaminen.   Kurskin mutkan taistelun haamut tajuttiin heti keväällä 1943 Stalingradin saarron petettyä.   Kurskin taistelua valmisteltiin kesähelteessä kuukausia. Nyt ei ollut lokaa ja hirmu pakkasia, oli ...