Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa.
Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepillä Roomaan, vaikka sen valtaus tapahtui vasta viikkojen päästä. Vaikka Suomi kuuluu Natoon, turvallisuuden maksimoimiseksi maamme kannattaa laatia vaihtoehtoisia toimintatapoja välikohtauksien varalle. Täytyy olla kevyt, keskisarjan ja raskaan sarjan harjoitellut suunnitelmat. Luonnollisesti tällaisia suunnitelmia on jo olemassa ja yhtä luonnollisesti ne ovat salaisia. Yhtä seikkaa ei voi olla korostamatta, nimittäin tutun ja vastustajalle tuntemattoman maaston tunteminen.
Kommentit
Lähetä kommentti