Suomi on tukiaisten maa, jossa kyse ei ole vain sosiaalituista, vaan tuista, jotka valtapuolueet jakavat omilleen ja kannattajakunnilleen. Tästä on ajanmittaa tullut automaatio.      EK pitää aivan luonnollisena, että innovaatio- ja yritystukiin käytettään laskutavasta riippuen 2-3 miljardia euroa vuodessa. Puolet tästä summasta ulkopuoliset evaluoijat ovat moneen kertaan todenneet olevan turhaa, kilpailua vääristävää ja avun saajalle vain lahjotus kuin mikä tapansa lottovoitto.       Maataloudessa kokonaisuudessaan tuki on vähitellen hyväksytty kognitiiviseksi vinoumaksi, jolle kerta kaikkiaan ei nyt voida mitään. Kehysriihessä tuli 50 milj € lisää eikä kognitiivisuus saanut säröäkään.      AY-liikkeen verottomat jäsenmaksut ja bisnekset ARA- asunnoilla ovat sulautuneet avustusvirtojen yhteiseen uomaan, jonka rannalla poliitikot vain vilkuttavat, kaikki tässä samalla rannall...

     Pääministeri Stubb on korostanut innovaatiopanostusten ja koulutuksen, jota kyllä nyt rutkasti leikataan, merkitystä Suomen selviytymisessä meneillään olevasta lamasta. Rinne on samoilla linjoilla.      On totta, että Suomen innovaatiojärjestelmä saa kehuja toisten maiden politiikoilta ja innovaation edistäjiltä ympärimaailmaa. Järjestelmä sinänsä näyttääkin päällisin puolin hyvältä ja toimivalta.      Ei kuitenkaan ole tutkimuksia, joissa panos/tuotos-evaluoinneilla voitaisiin osoittaa ylipäätään Tekesin ja Finnveran vaikuttavuutta yritystoiminnan kehittymiseen. Yksittäistapauksia kyllä on.      Vielä yllättävämpää on Stubbin väite, että Suomi selviytyi 1990-luvun lamasta innovaatio- ja koulutusjärjestelmiin panostamisilla. Selviytymiseen eniten vaikutti Suomen siiloin vähäinen velkaantumien ja maailmatalouden voimakas kasvu.      Innovaatioihin on kyllä panostettu, mutta niiden vaikutuksi...

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen esittää blogissaan (www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit) työvoiman tarjonnan kasvattamista, maahan muuton lisäämistä ja työmarkkinoiden joustavoittamista kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Tuekseen mielipiteelleen hän ottaa Ruotsin kokemukset. Vartiaisen näkemys on ekonomistin näkökulmasta on aivan oikea. Kun panoksia listään, tulosta varmaankin syntyy, vaikka osumatarkkuus olisikin   huono. Toinen puoltava argumentti hänen ajatuksilleen on se, että maahanmuuton lisääminen ja työelämän joustot ovat meidän itsemme päätettävissä hyvinkin nopealla aikataululla ja varmalla tavalla, jos niin halutamme. Vartiainen tuntee erinomaisen hyvin Ruotsin ja Suomen talouden perusteet ja lainlaisuudet sekä maiden poliittiset ilmastot ja myös sen, miksi hänen ajankohtainen ja järkeen käyvä esityksenä ei mene meillä Suomessa läpi. Ruotisissa on ollut vallassa sama oikeistoblokki vuosikausia. Se on pystynyt ajamaan työ...

Mitä yhtäläisyyttä on kääntäjä Stefan Mosterin ja ekonomisti Juhnna Vartiaisen välillä. Yhtäkkkiä ajateltuna ei mitään muuta kuin älymystöön kuuluminen. Kyllä yhtäläisyys löytyy, kun kuuntelee tarkasti Mosteria kirjapäivillä. Molemmat kannattavat suurta tarjontaa taludellisuuden lisäämisessä, Moster mikro- ja Vartiainen markotaloudessa. Kirja-alalla ylitarjontaa on ollut jo pitkään. Se on olennainen osa toimialan logistiikkaa. Pelkistäen sanoen pitää olla voiton saamiseksi 100 uutuutta, joista yksi myy. Nyt Suomessa on poistunut työelämästä vuoden aikana 60 tuhatta nuorta koulutettua naista. Samalla kiristetään kotihoidon tukien saamista, minkä yhtenä tavoitteena on saada nämä naiset töihin.  Ettei vain taustalla olisi kirja-alan mallin soveltaminen:  pitää työntää työhön sata nuorta koulutettua naista. joista yksi saa  työpaikan. On myönnettävä, että maassa on 150 tuhatta pätevää ja työhaluista ihmistä työttöminä ja että Vartiaisen oppi lisätä työvoiman tarjontaa...