Taas on dramaattisen otsakkeiden aika talviurheilukilpailujen päästyä täyteen vauhtiin. Ilmaisu, jossa joku häviää dramaattisesti, voi mediajutussa tarkoittaa, että toiseksi tullut on sylkäisemällä radan sivuun on hävinnyt. Ja kun painon nostajalta puntit eivät nouse voimien loppuessa, se median mukaan on dramaattinen tappio. Jos tässä ollaan johdonmukaisia, jutussa pitäisi häviäjiä kehottaa harjoittelemaan dramaattisesti enemmän. Joku toimittaja panee vielä paremmaksi kirjoittaessaan jutussaan eeppisestä käsipallo-ottelusta. Kielitoimiston selityksen mukaan  eeppinen kuuluus runon kirjoittajien ja lausujien arsenaaliin.

     Tarinat ovat demokraattisia kuin antiikin draama, mutta ne voivat olla vaarallisia. Niihin voi moni samaistua tai yleistää asioiden olevan juuri näin. Ja juuri näinhän asiat eivät yleensä ole, koska kyse on yksittäistapauksista.      Tosin yksittäistapaus voi laajentua jopa kirjaksi kuten teos ”Tuntematon sotilas”, joka taannoin oli monen ylevän seminaarin pöydällä etevemmyyden osoituksena luennoijan älyn kirkkaudesta ja tulevien sanojen voimasta.      Eduskunta ja maan hallitus ovat ehdottomia ykkösiä poliittisen kannan perustelussa tarinan voimin. Kansanedustaja tai ministeri saattaa tempautua kertomaan sähköpostin sanomaa kansalaisen kurjuudesta niin intohimoisesti, että lopulta itsekin uskoo tämän onnettoman tilanteen korjaamisen ratkaisevan koko yhteiskunnallisen ongelman. Tällaiset tilanteet eivät ole pelkästään viihdettä, vaan harhaan johtamista, koska yhden henkilön tapaus ei tietenkään kerro kokonaistilanteesta mitään. Päin...

Draama Väärät Juuret on vuodelta 2009. Siinä käsittelyn alla on suomalaisen Kuuran suvun koko ydinjoukko. Suvun isä sairastaa  perinnöllistä hermosairautta, tanssitautia kuten äiti totesi. Kerronta menee juohevasti eteenpäin ja kameratyö on laadukasta, talviset puut on kuvattu jopa loistokkaasti. Juonen iso taite on hyvä ja mahdollisuuksia antava, kun  äidin ja isän pojalle takaamat lainat joutuvat perintään. Tästa esityksen idea alkaa sitten takkuilla.  Draamaan on ahdettu aineksia liikaa. Se on kuin sekatavarakauppa, josta satunnaien ohikulkija napsii vain heräteostoksia. Olisi pitänyt keskittyä  perheen johonkin osateemaan eikä juoksuttaa koko synkkää  kirjoa haulikkoineen ja tummine vesineen vajaan kaksi tuntisen läpi. Peiniä draaman pätkiä oli siellä täällä osan niistä muuttuessa esityksen lopulla dragikoomisiksi. Lopuksi varoittamatta kaikkien  tilanne muuttuu  aurinkoiseksi. Tähän olotilaan  tulemisen syy jää katsojallle epäselväksi. ...