Päivän HS:ssä oli juttu, kuinka eräs Helsingin poliisilaitoksen rivipoliisi oli arvostellut laitoksen johtamistapaa, ja oli tästä joutunut puhutteluun laitoksen imagon tahrimisesta. Konsultoin muutama vuosikymmen sitten laitoksen johtoa. Siinä huomasin, kuinka sisään päin kääntynyt laitos oli omissa johtamis- ja esimieskäytännöissään. Vallitsi pelon tunnelma. Kuvaava oli, että eräs komisario, joka vastasi tasavallan presidentin turvallisuudessa suurissa päämiehen esiintymistilaisuuksissa ja sen jälkeisissä kuljetuksissa, oli Tallukan seminaarissa aivan omissa ylimielisyytensä sfääreissä, ja kuinka epämiellyttävästi vapaamuotoinen illanistujaistilaisuus järjestettiin. Ohjelmassa oli pakollinen pornofilmin katsominen koulutustarkoituksessa. Laitoksen komentajana toimi silloin Tapani Elomaa. (Komentaja ei sovi tämän päivän johtaja nimikkeeksi.) Toista oli KRP:n koulutuksessa. Laitosta johti silloin herrasmies Toivo Laento. Seminaari sujui hyvin ja tulosalueet saatiin määriteltyä. Näitä ...

Metafora poliisin budjetin paisuttamisesta löytyy historiasta. Ennen vahaan eräs ihmisryhmä kerjäsi talo talolta ruokaa. Seuraava vuonna ei tyydytty ruokaan, vaan piti saada puoli häkillinen heiniä. Seuraavan vuonna piti saada ruoan ja heinän lisäksi pyykätä talon pesutuvassa. Eilinen eduskuntakeskustelu näytti kansalle raadollisesti, miten kokoomuksen Orpo kiihtyi ennennäkemättömällä tavalla harjoitellussa palopuheessaan poliisin määrärahojen nostamiseksi. Hän ylitti kiivaudessaan yksityistämisen ajamisensa hurjuuden tason. Keskustan puheenjohtaja Saarikko ei saanut näyttää hymyilevältä. Niin tuima oli tunnelma. Jos Helsingin Sanomien tieto pitää paikkansa, ei voi välttyä ajattelemasta, että poliisi saattaa toimia moraalin ulkorajalla resurssi neuvotteluissa. Poliisilaitoksien päälliköt ovat pohjustaneet määräraha vaatimuksiaan neuvottelemalla alueen kansanedustajien kanssa. Jos näin on, poliisipäälliköt ovat saattaneet menettää kykyään suhteuttaa poliisin toiminta yhteiskunnan tu...

     Poliisiosastolla hanke oli tullut vastuuhenkilöiden haastatteluvaiheeseen. Kolmenkymmenen henkilön haastattelut veivät aikaa kaksi kuukautta, ja lopputulos oli vaatimaton. Jokainen jo asemansa puolesta puolusti reviiriään ja uskomuksiaan paremmasta elämästä uudistuksien jälkeen. Liikkuvan poliisin päällikkö vain vakuutteli monta kertaan, että liikkuvan poliisin itsenäisenä säilyttäminen takaisi parhaiten liikenneturvallisuuden. Poliisikoirakoulun rehtori oli täydellisesti alalleen antautunut mies. Koiranäytös karkurin kiinni saamiseksi suuria mäntyjä kasvavassa rinteessä oli vakuuttava.      Yksi seikka kuitenkin näytti ilmeiseltä. Helsingin rikospoliisi näykki useissa kommenteissaan KRP:tä. Tieto ei kuulemma oikein kulkenut. Samaa moitti myös KRP valittaen laitosten välisten henkilösuhteiden kankeutta. Suposta kukaan ei osannut sanoa mitään muuta varmaa kuin, että se tiedustelee ja tarkkailee. Ei edes poliisiosasto tiennet Supon puuhista....

Poliisihallituksen perustaminen oli tärkeä periaatteellinen ja   myös merkittävä operatiivinen muutos poliisitoimen johtamisvastuiden uudistamisessa. Aiemmin sisämisteriö johti suoraan poliisia ja läänihallitusten poliisiosastoja, jotka johtivat poliisilaitoksia, KRP:n ja   SUPO:n sekä Helsingin polisilaitosken   ollessa suoraan ministeriön alaisuudessa. Nyt poliisihallitus johtaa koko poliisitointa. Julkisuudessa pulpahdelleet Räsäsen ja Paateron erimielisyydet on nähtävä myös tätä taustaa vasten. Kun ministriö oli kaiken yläpuolella, KRP:n ja Helsingin poliislaitoksen linjaerimielisyydet ja henkilöristiriidat ratkaistiin aina ministeriössä.   Nyt ne pitiäsi ratkaista poliisihallitukesessa. Vinkkimieskohu Paateron ja Helsingin poliisilaitoksen johtaja Riikosen   ympärillä aiheutuu jokin asteisesta sopeutumattomuudesta   näihin uusiin valtasuhteisiin. KRP ja Helsiningin poliisilaitos saattavat pitää poliisihallitusta enempi saman   arvoisen...

Helsingin poliisilaitos on jätttiyksikkö muuhun poliiisiin verrattuna. Sillä on omat erityistehtävänsä pääkaupungin turvallisuudessa. Laitoksessa noin 2000 henkilöä. Poliislaitos ja   KRP ovat olleet jo vuosikymmeniä vaihtaitelevissa väleissä keskenään. Huomaisin tämän konusultoidessani sisämisteriön poliisosastoa, Helsingin poliisilaitosta, KRP:a ja SUPO:a, joka sinänsä oli ongelmallinen tapaus konsultin kannalta. Päällkkö tarjosi vicyvettä ja toimintakertomusta ja minä turhia kysymyksiä. Välejä ovat ennen kaikkea liikutelleet ja muovanneet näkyvät ja voimakastahtoiset henkilöt ja myös yksiköiden osin päällekäisest tehtävät. KRP:n apulaispäällikkö Tenhunen oli vankeinhoidon kova kriitikko. KRP ei ihastunut apulaistoimistopäällikkö Markku Salminen valintasta vankeinhoito-osaston ylijohtajaksi, mistä aiheutui kaikenlaisia turhia yhteenottoja. Valinnasta epäiltiin minua. Nyt meneillään oleva huumeysikön ylikomisarion esitutkina on tietenkin laillisuuspohjalla ja objektiivinen...