Muutamat kirjat ovat jättäneet ajatusmaailmaani lähtömättämiä mielleyhtymiä, jotka puhahtelevat esiin sattumanvaraisesti tai sopivan ulkopuolisen tapahtuman virikkeestä minä maailmassani. Se alkoi siitä, kun Kalle renki luki minulle Dofoen Robison Cruseota. Mielikuvitukseni ei tahtonut pysyä talvituuleen riivaamassa tuvassa Kallen tupakan käheyttämän äänen selostaessa minulle saaren monivaiheisia tapahtumia. Mieleni kyti palavasti päästä käsiksi siihen, miten yksinäinen kaveri selviää yksin autiolla saarella. Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen oli nuorelle pojalle jymy kokemus. Se muodostui jo muutaman kymmen sivun jälkeen Valtarin sanoin katkeran suloiseksi seikkailu-, sota ja historia retkeksi, jota paikka paikoin väritti Valtarin termein iloitseminen naisen kanssa. Se piti lukea käsiin saatuani heti kannesta kanteen. Venäläiset klassikot kiitävät tänä päivänäkin armottomina tarinoina ja juonen maisemien muutoksina pitkin aroa majataloista ja sodista toiseen. Tolstoin Sota ja rauha ki...

Julkisuudessa on usein esillä, kuinka  lukemisen innostus on hiipunut. Tämän katsotaan koskevan erityisesti poikia. Lukeminen ei ainoastaan avaa vanhoja maailmoja, vaan tarjoaa elämän mittaisen varaston poimia nykyelämiseen rinnastuksia ja erilaisuuksia. Kirjat tarjoavat käsiteltäviksi ihmiskohtaloita ja mielikuvia siitä, miten kummallisesti asiat joillekin voivat tapahtua ja elämä oudosti keikahtaa. Lukemisen avulla voi saada käsityksiä siitä, miten asiat ovat jossain päin maailmaan kehittyneet juuri niin kuin ovat kehittyneet. Jossain nykyhetken tilanteessa lukemisen jättämä muistikontakti saattaa tuoda silmien eteen aineksia iloisuuden hurmasta, surun harsoista, hilpeistä onnen hetkistä ja karun sattuman parantavasta voimasta. Lukemisen tarjoama tietopohja voi huomaamattaan ilman ponnisteluja tuoda mieleen näkymän, joka resonoi henkilön jonkin välähtävän hetken tunnelman kanssa. Lukeminen ei tuo viisautta, vaan se tarjoaa lukijalle kuvitteellisen valtaistuimen, jossa voi vain is...

     Eikö onnistu! Se on täysin mahdollista, jos pohdit, miten siihen pääset ja sen jälkeen noudatat suunnitelmaasi.      Ensin sinun pitää käydä läpi ne aineet, joiden numerot voit nostaa yhdellä tai kahdella kevääseen mennessä ja joiden numerot eivät saa ainakaan laskea. Tämä edellyttää, että pohdit nämä aiheet yksi kerallaan läpi ja merkitset paperille tai muuten vain muistiisi, mitkä kohdat sinulle on heikot näissä aineissa.      Heikkoja kohtia voi olla runsaasti, mutta valitse tärkeimmät kohdat, jotka estävät numeron parantamista kevääksi. Joudut siis ottamaan huomioon oman käytettävissä olevan lukuaikasi ja koulun aikataulun, jotka yleensä näissä tapauksissa ovat tiukkoja. Joudut siis tekemään valintoja ja karsimaan pois epäselvyyksiä, joita sinulle aiheessa on, mutta et ehdi hoitaa niitä kuntoon.      Tämä on rankka päätös, mutta voi parhaassa tapauksessa käydä nii...

Päivän Helsingin Sanomien mielipideosiossa oli pirteä kirjoitus lukevasta ihmisestä. Hyvältä vaikutti. Kerron esimerkin ystävästäni ystävästä tekniikan mies Kallesta (nimi muutettu), joka ei ollut lukenut yhtään ylimääräistä kirjaa, vain oppikirjansa. Kalle oli kova puhumaan ja innokas väittelijä. No pitihän meidän miehen ystävien ottaa keskustelu haasteet vastaan. Poikkeuksesta Kalle aloitti, mitä lehdessä oli viime aikoina kirjoitettu jostain aiheesta. Jos joku yritti tuoda pohdintaan aiheen taustoja valottavia näkökulmia, Kalle jatkoi jyräämistään perustelemalla kantaansa tv-uutistiedoilla. Lopuksi hän saattoi suutahtaa, kun me muut emme ymmärtäneet hänen toistamiaan lehtifaktoja. Hänen taiteen tuntemisensa lepäsi vankalla pohjalla Wrightin Taistelevien metsojen varassa. Kallen maailmanpoliittinen tilannetaju perustui kovaan käsitykseen Amerikan kaikkivoipaisuudesta ja armeliaisuudesta. Kun me muut nuotion ääressä viritimme keskustelua Waltarista ja Kalle haettuaan lisää ...

Siitä  seuraa vain arpia mieleen. Mutta kyllä nyt on kuiskaten sanottava, että Hesingin Sanomien pääkirjoitusjutut ja uutisanalyysit näyttävät saaneen uutta vauhtia viime kuukausina. Onko graafisten taulukoiden lisääntynyt käyttö vain sattumaa ja sanomattomien pääkirjoitusten katoaminen harhaa?   Tämä on vain tuntumaa. Ensimmäisenä mieleen muistuvana hyvänä juttuna oli kirjoitus 16.10 omistajaohjauksesta. Lyhyt ja naseva. Pääkirjoitus sote-uudistusta   23.10 oli tarkka. Havainto, että juridiset ja sisällölliset ongelmat ovat samassa kohdassa, oli siinä osuva. Saman päivän   juttu ”Taantuma kurittaa palvelualoja” oli havainnollinen. Tämä päiviän pääkirjoitus on kutittavasti nahan alle menevä   analyysi kulustavaroiden ja investointien erilaisesta vaikutuksesta kuluttajiin ja maan talouteen. Olin jo aikeissa lopettaa lehden tilaamisen, mutta nyt jatkan toistaiseksi lukemista. Vaikutelma lehdestä, voi olla vain harhan heijastumaa. Täyttä mielikuvi...