”Totuudella ei ole minulle merkitystä. Minun ihailun tarpeellani ei ole rajoja, joten minä kaunistelen tekojani ja parantelen saavutuksiani. Tätä toteutan useimmiten jatkuvana pieni muotoisena liioitteluna tai patologisena valehteluna. Julkisivultani olen hurmaava, rakastettava ja lämmin ihminen. Hurmiota ja lipevyyttä kestää yleensä niin kauan kuin illuusion ylläpitäminen hyödyttää minua itsenäni ja minun sen hetkinen lähipiirini jaksaa minua ihailla. Näyttely on minun tapani saada tahtoni läpi- ja manipuloida muut uskomaan minua.  Mikään minun normaaleissa toiminnoissani ja ulkokuoressani ei paljasta kypsymätöntä tunne-elämääni, enkä minä ulkopuolisten mielestä vaikuta epätasapainoiselta saatikka aggressiiviselta, vaikka hyödynnän jatkuvasti heitä. Minulle status, omaisuus, valta ja meriitit ovat esisijalla verrattuna moraalisiin arvoihin tai oikeudenmukaisuuteen tosia ihmisiä kohtaan.”      Yllä oleva on  ajankohtainen itsetutkistelun pai...

      Kontrollifriikki juoksee vaipuakseen muilta pääsemättömään ja suljettuun transsiin, josta vapautuminen tuo euforisen tilan. Hän ei ajattele kehoaan vaan pakoa itsestä.      Sen sijaan kuntosalifriikille sali on temppeli, jossa ei palvella jumalia vaan palvotaan itseä. Siellä vaiennetaan häpeän ja huono omanarvontunne.       Kuntosalin ja jumalanpalveluksen välillä on monia yhtäläisyyksiä: on ohjaaja, säännöt, rituaalit, kannustukset, musiikki, seurakunta, kipu ja toipuminen. Molemmista haetan lohtua ja parannusta (Yle, Lasso 23.12.).      Jumalanpalveluksessa jumala asettaa vaatimukset.   Salilla ne asetetaan itse. Todennäköisesti jumalan vaatimukset rasittavat vähemmän kun salin, koska jumala armahtaa, sali ei.        Edellä kuvattu endorfiinihakuisella harrastuksella on kuitenkin enemmän hyvä kuin huonoja puolia. Mieli virkistyy ja keho pysyy kunnos...