Suomessa on sata tuhatta puutteessa elävää lasta ja kaksi sataa tuhatta köyhää nuorta. Valtion menoleikkuri on entisestään pahentanut heidän tilannettaan. Onneksi moni vanhempi ja isovanhempi tukee näitä ahdingossa olevia kykyjensä mukaan rahallisesti, asunnon tarjoamisilla ja ruokakaseilla, koulumaksuilla, terveydenhoitomaksuilla ja vaateostoksilla.      Perintöoikeuden professori Kangas toistaa säännöllisin väliajoin mediassa, ettei vanhusten tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan heidän tulee käyttää se omaan kulutukseen elinaikanaan. Viimeisen sarakkeen, sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa ennen kuolemaa (http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/).      Kankaan päässä näyttää hyrisevän niin somasti minä-minä- periaatetta: kaikki mitä olen vanhemmiltani saanut, itselleni heiltä kerjännyt ja onnistunut hankkimaan, se on vain minua varten.      Humanistisen käsityksen mukaan (mm.Yrjö Larm...