Maamme on soteien jälkeisessä suurimmassa ikävien asioiden keitoksessa porisemassa vailla näkemystä, millaiseen soppaan olemme joutumassa. Pessimisti sanoisi, että olemme jo lirissä. Syntyvyys luku on 1,25, kun sen säilyttääksemme väestömme terveen ikärakenteen ja kasvun pitäisi olla kahden luokkaa. Ikääntyneiden ihmisten määrä nousee melkoista vauhtia, kun saman aikaisesti vanhushuollon resurssit vähenevät pelottavasti, ikäihmisten asemaa on kriisiytymässä. Jos tuottavuutemme nousisi hyvälle tasolle, se toisi apua myös ikäihmisille. Tuottavuuden matala taso ei on myrkkyä kilpailukyvyllemme, joka muutoinkin on vaikeuksissa. Työvoimapula on varsinainen damokleen miekka: Työvoimaa on ja ei ole. Tilastokeskuksen mukaan meillä on noin 80000 työkykyistä ihmistä, joista ei tiedä juuri muuta kuin, etteivät he ole töissä ja osa saa kelakorvauksia. Asian tekee vielä kummillisemmaksi se, että työvoimapula voitaisiin helpottaa maahanmuuttoa lisäämällä, mutta nykyinen hallituspohja tekee sen vaike...

Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa. Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepi...

Harvoin on nähty minkään maamme hallituksen tekevän yhtä nopeasti elintärkeää päätöstä, kuin Orpon hallitus teki päätöksen rajojen sulkemisesta. Ilmeisesti siitä pitää kiittää eleganttia kivikasvo Mari Rantasta, joka totesi toimittajan kysymykseen, mitä Venäjän rajavyöhykkeelle jääville pakolaisille tehdään, että he jäävät Venäjän vastuulle. ”Koska ovat jaksaneet tulla Venäjältä itärajalle, jaksavat myös palata taksin sinne mistä lähtivät.” On syytä epäillä, ettei Marinin hallitus olisi pysytyt samankaltaiseen päätösketjuun. Ensinnä ministeri Anti Häkkänen julisti jämäkästi Suomen pistävän tarvittaessa itäraja kiinni kokonaan. Toiseksi rajavartiolaitoksen johtaja sanoi rajan kestävän venäläisten kaikenlaiset manööveri. Kolmanneksi paikallinen rajavartiolaitoksen esimies totesi kylmästi, että kaikki luvattomasti rajan ylittäjät otetaan kiinni. Jämäkkää ja määrätietoista työtä ministeristä operatiiviseen toimijaan saakka.

      Historia on osoittanut, kuinka paljon valtion päämiehen roolilla, kyvykkyydellä, tilaisuuteen tarttumisen taidolla, selvä näköisyydellä ja päättäväisyydellä on merkitystä valtion selviämisessä vaikeissa tilanteissa.      Tämä korostuu eteenkin pienten maiden päämiehillä ja myös suurten, kun ne ovat joutuneet toiminaan maidensa resurssien äärirajoilla tai muutoin mailleen vaikeissa tilanteissa. Esimerkkejä on pitkä liuta: Roosevelt, Churchill, Stalin, Kohl, Thatcher, Merkel, S. De Gaulle, Mao Zedong, Kekkonen, jne. Heidän kaikkien maine ei ole paras mahdollinen, mutta heidän vaikuttamisensa valtakuntiensa kehitykseen on ollut suuri ja kiistaton.      Meillä maan päämiehen roolit on jaettu pääminiterin ja presidentin välillä edellisen vastatessa sisäpolitiikasta ja EU- politiikasta jälkimmäisen vastatessa muusta ulkopolitiikasta.      Kansa tunnetusti äänestää 80-prosenttisesti tuntemuks...

      Versailles’n rauhansopimuksen jälkeen kaikkialla uskottiin, että sotia ei enää käytäisi, paitsi Yhdysvaltain presidentin neuvottelukuntaan aluksi kuulunut toimittaja Walter Lippmann. Hän poistui paikalta todeten sopimuksesta tulevan liian nöyryyttävä Saksalle. Näin kävikin 1920- ja 1930-lukukujen muodostuessa koko Euroopalle levottomaksi ja päämäärättömäksi sisäisten pakolaisvirtojen vaeltaessa maasta toiseen. Saksaan oli kylvetty revanssihengen siemenet.      Nyt Euroopassa eletään samanlaisissa tunnelmissa, ei tietenkään yksi yhteen, vaan EU:n lähialueiden ja EU:n viime vuosien kehityskulkujen ja lähiaikojen ongelmien seurauksina. Se kepeys, jota 1920-luvun lopun Berliinissä ja Pariisissa elettiin, ei ole häipynyt nyt minnekään Euroopan kaupungeista.       Militarismin pelko on vaihtunut pakolaisten peloksi. Polttopullot lentävät ja katupartiot jyräävät. Nationalismi nostaa päätään mm. Unkarissa ja Pu...

     Sisäministeri Orpo esitti eilen Yle tv-uutisissa, että syrjäisiä turvapaikkakeskuksia lakkautetaan niiden hankalan valvonnan takia. On totta, että poliisin paikalle tulo niihin kestää ja muutoinkin ne lisäkuluttavat niukkoja resursseja.      Päivän HS:n uutisen mukaan Kempeleen alaikäisten turvapaikkahakijoiden yksikkö evakuoitiin ja asukkaat siirretiin muualle. Toisten tietojen mukaan koko yksikkö lakkautetaan.      Orpon mukaan lakkauttaminen koskisi monia syrjäseuduille perustettuja yksiköitä. Suomessa on toista sataa turvapaikkakeskusta, joista kymmeniä on itärajan alueilla asutuskeskusten ulkopuolella.      Presidentti Niinistö piti mahdollisena kasvavaa pakolaisvirtaa itärajan takaa. Osa tähän pakolaisjoukkoon kuuluva voidaan käännyttää nopeasti rajan taakse, mutta kokonaismäärä voi nousta niin suureksi, että rajasuudulla tarvitaan kuitenkin tuhansia petipaikkoja.   ...