Ylen Aamu-TV:ssä filosofi Esa Saarinen kertoili kokemuksiaan ja tyylejään elämisestään. Loistava pikakelaus, miten on toiminut ja saanut aikaan elämäsään.
Minua kiinnosti erityisesti kohta, jossa toi esiin, miten hän valmistautui esitelmiinsä. Yksi ankkurin siinä oli mennä tunti ennen esitystä havaitsemaan, millaiset tunnelmat foorumissa vallitsisivat. Tämän jälkeen hän hahmoteli päässään, miten hän tulisi kuulijoille ja näkijöille asioista kertomaan. Hänelle oli ilmeisen helppo tämän jälkeen kokemuksiinsa ja älyynsä turvautuen vetää tilaisuudet läpi. Tässä varmaankin auttoivat osallistujien arviot aiemmista esityksistä.
Ei edes karut
olot Riihimäen lapsuudesta ole jättäneet hänelle mitään traumoja. En halua verrata Saarista
omiin kokemuksiini esitelmöitsijänä, koska mies on eri planeetalta kuin minä. Sen
verran voi kertoa, että omasta lapsuudestani puuttui lämpö ja turvallisuus,
jota ilmeisesti lähisukuni oli tarkoituskin häiritä ja saattaa oloni
epävarmuuksien tiloihin.
Itse
valmistelin päivän tai kaksi koulutustilaisuuksiani viisi senttimetriä paksun kalvosarjan
nopealla selaamisella läpi. Itse tilaisuuden vedin improvisoinnilla vilkaisten
silloin tällöin pöydällä makaavia kalvoja. Kokemus oli tässä avainsana, johon ja passiivisiin
kalvoihin täytyi vain luottaa. Pelkällä improvisaatiolla ei voi onnistua, ellei
se ole osaa asianhallintaa ja esitelmän elävyyttä. Pelkää kalvosarja on
turmiollista.
Palautteista
pääteleen minun kohdallani menetelmä toimi tai oikeammin koin muuta tapaa ei
ollut.
Kommentit
Lähetä kommentti