Mieltäni oli pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen laskutoimitus. Miten käy, jos maailman bruttokansantuote kasvoi joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto oli kasvanut 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi. Mikäli kulutusta ei vähennettäisi, väistämätön katastrofi oli edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa oli samantekevää, tuliko se 30 vai 100 vuoden kuluttua.      Uuden talouden kannattajat uskoivat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuttanut kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologia kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttivät muodostavan tappavan yhdistelmän kansatalouksien kaatamiseksi ja tuloerojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi ihmisten, valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon estämiseksi tarvittaisiin globaaleja moraalisääntöjä.

Syksyllä 2014 Euroopan unioniin ollaan luomassa pankkivalvontamekanismia, jossa on mukana kansalliset valvojat, Suomessa Suomen Pankki ja  finanssivalvonta. Tavoitteena on luotettava ja varma EU:n kattava pankkijärjestelmä. Tämä on erittäin haastava tehtävä. EU-maiden finanssikaupan arvo on noin 90 kertaa suurempi kuin maiden bruttokansantuotteet. Tämä osoittaa, että pankit ovat irronneet perustehtävästään ottaa ja lainata rahaa korkoa vastaan hyviin tarkoitusperiin, kuten kannattaviin investointeihin, järkevään yritystoimintaan, maatalouden kehittämiseen, oikein mitoitettuun asuntotuotantoon, uusiintuvaan energiaan, perusinfraan. Totta kai näihin sisältyy riskejä, mutta kohteet ovat  reaalimaailmaa ja läpinäkyviä. Suurin osa tällaisista investoinneista nousee aina jaloilleen, jos alku osoittautuu vaikeaksi. Pelkät finanssituotteet ovat aivan toisesta maailmasta. Ne ovat virtuaalista rahaa, niillä keinotellaan, ne romahtavat, ne saattavat kadota kuin tuhka tuuleen. On selvää, ...