Lyhyt kysymys. Onko järkevää valita yksikön sisältä sen esimiestä, johtajaa? Suomen baletin johtajaksi on valittu Javier Torres, entinen Suomen baletin entinen esiintyvä taitelija, joka on esiintynyt samoissa näytöksissä, kuin silloiset työtoverinsa. Tämäntyyppisessä valinnassa on etunsa ja suuret riskinä. Epäilen Suomen baletin johdon tehneen virheen valitessaan johtajaksi Torresin. Kuulemani ja näkemäni mukaan baletissa esiintyvät taitelijat ovat aina työyksikön luonteeseen kuuluvan taiteellisten kilpailun tai henkilöiden välisten suhteiden osapuolina. Tallalaisessa työyksikössä on aina meneillään jonkinasteinen sisäien jupakka. Nämä jupakat tulivat tutuiksi valtiovarinministeriön alisen TUPA yksiön johtajan. Sen tehtävänä olijalautta kehys-, tulos- ja tulosjohtaminen virastoihin. Jupakat olivat kuitenkin lieviä, koska tulin kuitenkin syrjästä , mutta tuttuna PRH: muutosjohtajan pallilta konsulttijohtajaksi TUPA:an. Javier Torres`n johtamisominaisuudet joutuvat varmasti l...

     Kirjailijat eivät ole huijareita sen takia, että he keksivät juttunsa. Meistähän itse kukin viljelee valkoisia valheita. Kirjailijat pystyvät kuitenkin sanomaan, mitä toinen ihminen ajattelee ja millä motiivilla tämä tekee tekojaan, joita kukaan ei ole nähnyt.      Tämän vielä pysyisi vielä jotenkuten hyväksymään arkielämän rajoissa, mutta hälytyskellot alkavat soida, kun kirjailijat kykenevät kertomaan ihmisten teoista toiselle puolelle maapalloa siellä käymättä ja turvautumatta teknologian apuun.      Kaiken lisäksi näin menetellessään kirjailijoiden pitäisi olla yhtä aikaa läsnä ainakin kolmessa eri paikassa.      Lopullisesti katala huijaus paljastuu käydessä ilmi, että kerrottuja henkilöitä ja tekoja ei ole olemassakaan ja siitä huolimatta lukijat ottavat ne omakseen.  Siksi kirjailijat ovat varallisia vallanpitäjille.