Kun 1940-luvun lopulla massamme vallitsi tuberkuloosiepidemia, mieliala oli saman tapainen kuin nyt, vaikka maata ei mitenkään suljettu. Koulut ja kaupat olivat auki normaalin elämän pyöriessä arkiseen tapaansa. Kylillä kyllä puhuttiin, miten eri taloissa jokin oli sairastunut ja eräät kuolleet. Sairastuneita lähetettiinkin kotiin kuolemaan, koska kunnan kaksi lääkäriä eivät parempaakin neuvoa eivät hoitopulan takia voineet antaa. Tätini makasi kamarissa kuolemaansa odottaen. Koulussa oli oppilaiden lääkärin tarkastus, jossa varmaankin kunnanlääkäri pystyi erottoman ne, jotka olivat varmasti sairastuneet. He kuitenkin saivat käydä koulussa normaaliin tapaan. Äitini myös sai myös tartunnan ollen hoidossa Oulaisten parantolassa.      Tiedettiin Yhdysvaltojen keksineen lääkkeen tautiin, koska maan sotilaita hoidetiin sillä toisen maailman sodan loppuaikoina. Lääkkeen nimi oli streptomycin. Se oli jonkinlaista antibioottia, jonka tätinikin sai hänen setäns...

     Kokonaisuudessaan urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).      Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.      Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyks...

     Suomessa hyviä johtajia kyllä koulutetaan monenlaisten koulutuspolkujen kautta. Niinpä hyviä johtajakandidaatteja onkin kypsymässä kuin priima omenia puissa. Mutta jotain tapahtuu sen jälkeen. Yrityselämä näyttää poimivan parhaat uraputkiinsa julkisen sektorin usein jäädessä poimimaan jo maahan pudonneita omenia. Ehkä tämä on vähän kohtuuton syytös tuhansia julkishallinnon hyviä johtaja kohtaan, mutta näyttöä on epäkuranttien omenoiden käyttämisestä maukkaan johtamishillon tekoon valtion ja kuntien johtamispöytiin. Poliittiset virkanimitykset ovat hyvä kyytipoika kyykyttämään päteviä johtaja heidän viranhaussaan merkittäville johtamispaikoille. Sopivin valitaan.      Länsimetron sössimisestä ei kannatta syyttä ketään yksittäistä johtajaa, sillä maitotonkka on ajat siten jo kaatunut eikä kaatajia saada selville. Mutta kun tilalla on maitoa, jolla mällätä, yksi tonkka näyttää olevan ihan sama.     Metron rakentaminen on kon...