2110. Miksi valtio tukee 100:lla milj €:lla tuottamatonta organisaatiota, joka kampittaa demokratiaa
Kokonaisuudessaan
urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion
antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja
itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista
viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).
Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.
Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyksiköitä, joiden arvonlisää ei voi mitata ja eikä vaikutuksia arvioida. Sillä, saavuttako Suomi yhtään, yhden tai kymmen mitalia arvokisoissa, ei ole mitään vaikutusta btk:n ja eikä kansan liikkumiseen ja hyvinvointiin.
Paljon vaikuttavampia tekijöitä ovat mm alkoholin kulutuksen vähentäminen ja koko kansan liikunnan edistäminen. Edellinen on lähinnä eduskunnan ja jälkimmäinen kuntien perheiden koulujen ja kuntien käsissä. Niin kuin Lehtonen toteaa, olympiakomitean jne urheilutahojen keppihevosperusteluna aina on ja tulee olemaan, että urheilu edistää kansaterveyttä. Se on yhtä puppua, että kun kuu on lähimpänä maata, ihminen painaa vähiten. Tämä on totta, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä kuun vetovoima pystytään todistamaan, mutta urheilun ympärille ja sisään rakenneltuja organisaatiohäkkyröitä ei voi muuta kuin ihmetellä.
Pitää myös huomata, että urheilun tukirahoin pidetään yllä kaavoitukseen merkittävästi vaikuttavia piiloverkostoja heittelemään kapuloita demokraattiseen päätöksenteon rattaisiin. Mm Tampereen ja Helsingin kaavamuutokset osittavat tämän. Valtiolta onkin kovin avokätistä rahoittaa piilo-organisaatioita, jotka kampittavat julkissektorin perustuslaillista päätöksentekoa.
Sotkun selvittämiseen ei ole muuta keinoa kuin valtion tuen lakkauttaminen ja katsoa mitä tapahtuu. Jos urheiluopistot, kiinteistöt ja vääjäämättä syntyvät konkurssispesät myydään, valtio voi sen jälkeen harkita mitä tekee.
Lähtökohtana tulee olla, että jos joku osoittautuu lupaavaksi urheilijaksi, häntä ja valmentajaa tuetaan. On huomattava, että kun urheilija on lupaava, hänellä on valtava motivaatio ja synnynnäisiä kykyjä. Näihin olympiakomitea ei voi vaikuttaa mitenkään. Kun näitä tapauksia on useita, katsotaan mitä tuki-infraa tarvitaan. Näin edetään ja luodaan vain tarvittavat tukiorganisaatiot ja kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Ministeriön alainen yksikkö voi toimia olympiakomiteana.
Tämä on ainut ratkaisu, koska isännättömin rahoin ja epämääräisin tavoittein sekä sisäsiittoisesti toimivaa organisaatiorypästä, ei voida muuten uusia. Kokemus on osoittanut tämän satoja kertoja.
Uudelleen luontiin ei tarvita kuin poliittinen yhteisymmärrys, samankaltainen kuin päätös taitetun eläkeindeksi säilyttäminen. Siitä ei saa edes puhua.
Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.
Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyksiköitä, joiden arvonlisää ei voi mitata ja eikä vaikutuksia arvioida. Sillä, saavuttako Suomi yhtään, yhden tai kymmen mitalia arvokisoissa, ei ole mitään vaikutusta btk:n ja eikä kansan liikkumiseen ja hyvinvointiin.
Paljon vaikuttavampia tekijöitä ovat mm alkoholin kulutuksen vähentäminen ja koko kansan liikunnan edistäminen. Edellinen on lähinnä eduskunnan ja jälkimmäinen kuntien perheiden koulujen ja kuntien käsissä. Niin kuin Lehtonen toteaa, olympiakomitean jne urheilutahojen keppihevosperusteluna aina on ja tulee olemaan, että urheilu edistää kansaterveyttä. Se on yhtä puppua, että kun kuu on lähimpänä maata, ihminen painaa vähiten. Tämä on totta, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä kuun vetovoima pystytään todistamaan, mutta urheilun ympärille ja sisään rakenneltuja organisaatiohäkkyröitä ei voi muuta kuin ihmetellä.
Pitää myös huomata, että urheilun tukirahoin pidetään yllä kaavoitukseen merkittävästi vaikuttavia piiloverkostoja heittelemään kapuloita demokraattiseen päätöksenteon rattaisiin. Mm Tampereen ja Helsingin kaavamuutokset osittavat tämän. Valtiolta onkin kovin avokätistä rahoittaa piilo-organisaatioita, jotka kampittavat julkissektorin perustuslaillista päätöksentekoa.
Sotkun selvittämiseen ei ole muuta keinoa kuin valtion tuen lakkauttaminen ja katsoa mitä tapahtuu. Jos urheiluopistot, kiinteistöt ja vääjäämättä syntyvät konkurssispesät myydään, valtio voi sen jälkeen harkita mitä tekee.
Lähtökohtana tulee olla, että jos joku osoittautuu lupaavaksi urheilijaksi, häntä ja valmentajaa tuetaan. On huomattava, että kun urheilija on lupaava, hänellä on valtava motivaatio ja synnynnäisiä kykyjä. Näihin olympiakomitea ei voi vaikuttaa mitenkään. Kun näitä tapauksia on useita, katsotaan mitä tuki-infraa tarvitaan. Näin edetään ja luodaan vain tarvittavat tukiorganisaatiot ja kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Ministeriön alainen yksikkö voi toimia olympiakomiteana.
Tämä on ainut ratkaisu, koska isännättömin rahoin ja epämääräisin tavoittein sekä sisäsiittoisesti toimivaa organisaatiorypästä, ei voida muuten uusia. Kokemus on osoittanut tämän satoja kertoja.
Uudelleen luontiin ei tarvita kuin poliittinen yhteisymmärrys, samankaltainen kuin päätös taitetun eläkeindeksi säilyttäminen. Siitä ei saa edes puhua.
Kommentit
Lähetä kommentti