Japanilaiset
olivat toisessa maailmansodassa häviäjä osapuoli, jonka vaati taistelemista
loppuun saakka. Kamikaze itsemurhalentäjät, jotka ohjasivat varmaan kuolemaan vihollisen
laivojen kylkeen pommeilla lastatun lentokoneensa, on karu esimerkki kunniasta. Okinawan saarten korkeilta kalloilta mereen hyppäävät
osoittivat siviilien suhtautumista häviön sen koittaessa.
Lännen kokemukset japanilaisten julmista taistelutavoista ja kunniasta loppuun asti taistelemisesta johtivat siihen, että rauhan ehdot olivat ankarat. Antautumisehdoissa määrättiin, että maassa piti olla käytössä demokraattinen poliittinen järjestelmä ja aluksi se oli Yhdysvaltojen valvonnassa eikä japanilaisten sallittu osallistua sotaan missään muodossa omassa maassaan eikä ulkomailla. Omaa armeijaa ei sallittu.
Japanin teollisia tuotteita ei pidetty missään arvossa 1950-luvun loppuun asti. Puhuttiin vain idän leluista.
Japani kuitenkin oivalsi tunnettavuuden hyväksi käytön eräissä tuotteissaan. Heillä oli ollut lähinnä merisodassa amiraalitason sotasankareita, jota olivat koko maailman tiedossa ja joita eräissä piireissä arvostettiin suuresti. Tällaisia henkilöitä olivat mm. Honda, Toyota, Suzuki ja Mitsubishi. Niinpä pikkuhiljaa laadun kehittymisen myötä tämän nimisistä autoista tuli myös maailmanmerkkejä.
Saksa ei käyttänyt samankaltaista tilannetta hyväkseen. Olisihan heillä ollut mm Rommel, Guderian, Manstein ja Speer. Rommel, aavikon kettu olisi kelvannut varsin hyvin maasturin merkiksi, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin panssarikenraali Guderian, joka oli tankkeineen jo Moskovan porteilla 1941. Mansteinin johtamiskoulu olisi peitonnut mennen tullen kaikki MIT-professorit ja puolet taivasta peittävän valakunnan salin suunnittelijan Speerin arkkitehtitoimisto olisi nimellään äimistyttänyt koko arkkitehtikunnan.
Näistä neljästä saksalaisesta Speer olisi selvästi syyllisin sotarikoksiin istuen Spandaun vankilassa 20 vuotta. Syyllisyys sotarikoksiin oli tietenkin seikka, joka ehdottomasti esti mainittuja henkilöiden käyttämisen tuotemerkkinä.
Kyllä amerikkalaisilla, briteillä ja jopa ranskalaisilla oli sotasankarinsa, mutta he eivät nousseet japanilaisten kaltaiseen kuuluisuuteen. Tämä johtui lähinnä USA:n häpeällisestä tappiosta Pearl Harborissa japanilaisille joulukuussa 1941 sekä siitä seuranneesta ratkaisevan tärkeästä taistelusta Tyynen Meren herruudesta, joka sai valtavasti huomiota lännessä, etenkin Yhdysvaloissa.
Lännen kokemukset japanilaisten julmista taistelutavoista ja kunniasta loppuun asti taistelemisesta johtivat siihen, että rauhan ehdot olivat ankarat. Antautumisehdoissa määrättiin, että maassa piti olla käytössä demokraattinen poliittinen järjestelmä ja aluksi se oli Yhdysvaltojen valvonnassa eikä japanilaisten sallittu osallistua sotaan missään muodossa omassa maassaan eikä ulkomailla. Omaa armeijaa ei sallittu.
Japanin teollisia tuotteita ei pidetty missään arvossa 1950-luvun loppuun asti. Puhuttiin vain idän leluista.
Japani kuitenkin oivalsi tunnettavuuden hyväksi käytön eräissä tuotteissaan. Heillä oli ollut lähinnä merisodassa amiraalitason sotasankareita, jota olivat koko maailman tiedossa ja joita eräissä piireissä arvostettiin suuresti. Tällaisia henkilöitä olivat mm. Honda, Toyota, Suzuki ja Mitsubishi. Niinpä pikkuhiljaa laadun kehittymisen myötä tämän nimisistä autoista tuli myös maailmanmerkkejä.
Saksa ei käyttänyt samankaltaista tilannetta hyväkseen. Olisihan heillä ollut mm Rommel, Guderian, Manstein ja Speer. Rommel, aavikon kettu olisi kelvannut varsin hyvin maasturin merkiksi, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin panssarikenraali Guderian, joka oli tankkeineen jo Moskovan porteilla 1941. Mansteinin johtamiskoulu olisi peitonnut mennen tullen kaikki MIT-professorit ja puolet taivasta peittävän valakunnan salin suunnittelijan Speerin arkkitehtitoimisto olisi nimellään äimistyttänyt koko arkkitehtikunnan.
Näistä neljästä saksalaisesta Speer olisi selvästi syyllisin sotarikoksiin istuen Spandaun vankilassa 20 vuotta. Syyllisyys sotarikoksiin oli tietenkin seikka, joka ehdottomasti esti mainittuja henkilöiden käyttämisen tuotemerkkinä.
Kyllä amerikkalaisilla, briteillä ja jopa ranskalaisilla oli sotasankarinsa, mutta he eivät nousseet japanilaisten kaltaiseen kuuluisuuteen. Tämä johtui lähinnä USA:n häpeällisestä tappiosta Pearl Harborissa japanilaisille joulukuussa 1941 sekä siitä seuranneesta ratkaisevan tärkeästä taistelusta Tyynen Meren herruudesta, joka sai valtavasti huomiota lännessä, etenkin Yhdysvaloissa.
Kommentit
Lähetä kommentti