Psykiatri Saara Varonen oli sanonut, ettei minun kannata muistella lapsuuttani ollenkaan, koska se voi laukaista ajatusprosesseja turhaan penkomaan jo läpikäymistämme ikäviä lapsuuteni tapahtumia. Pitää vain kääntää mieli ja katseet positiivisiin asioihin. Niin se on. Olen päässyt jo niin pitkälle, etteivät ikävät lapsuuttani pimentävät haamut enää saa sydäntäni tykyttämään, vaan näen ne kaikki yhtenä mitään sanomattomana mykkänä möykkynä. En koe niitä lainkaan.      Niinpä nyt pystyn lähes tunteettomana muistelemaan ensimmäistä jouluani äitini kotitalossa Harmaalassa, jonka vanhaan ulkorakennukseen olimme juuri muuttaneet. Muuttomme jälkeen äiti oli sanonut talonväelle alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni. Olin 10-vuotias.       Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää j...