Siirry pääsisältöön


2356. Toivottomuuden aatto

     Psykiatri Saara Varonen oli sanonut, ettei minun kannata muistella lapsuuttani ollenkaan, koska se voi laukaista ajatusprosesseja turhaan penkomaan jo läpikäymistämme ikäviä lapsuuteni tapahtumia. Pitää vain kääntää mieli ja katseet positiivisiin asioihin. Niin se on. Olen päässyt jo niin pitkälle, etteivät ikävät lapsuuttani pimentävät haamut enää saa sydäntäni tykyttämään, vaan näen ne kaikki yhtenä mitään sanomattomana mykkänä möykkynä. En koe niitä lainkaan.
     Niinpä nyt pystyn lähes tunteettomana muistelemaan ensimmäistä jouluani äitini kotitalossa Harmaalassa, jonka vanhaan ulkorakennukseen olimme juuri muuttaneet. Muuttomme jälkeen äiti oli sanonut talonväelle alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni. Olin 10-vuotias.
      Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää ja viedä itsetuntoni kostoksi isälle.
     Sinä jouluna pääsin käymään pariksi tunniksi isovanhempieni luo Pennalaan, johon tuli myös isäni. En tuntenut tumma pitkää miestä. Hän oli muuttanut etunimensä Kimiksi. Jonkinlainen tervehtiminen vaihdettiin.
     Aattoillan puoli välissä jouduin äidin vaatimuksesta kävelemään takaisin Harmaalaan äidin luo. Kävelin pitkin joenuoman rekiuraa, joten vaaraa eksymisestä ei juuri ollut. Joen talot molemmin puolin törmää tuikkivat mikä missäkin valoissa, sähkö ei ollut joka talossa .  Saavuttuani takasin pimeään Harmaalaan koko talon väki istui puhumattoman tuvassa aivan, kuin minua jostain syystä odottaen.  En suostunut kertomaan isästä ja Pennalan koko joulusta mitään. Siitä äiti ja Harmaalan väki suuttuivat ja sain vain puurolautasen eteeni.
     Nyt olemme jo pitkään viettäneet yhteisen ihanan aattoillan lastemme, heidän puolisoidensa ja heidän lastensa eli meidän lastenlasten kanssa.

Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa elämää olen päässyt mieleni tasapainossa pisteeseen, jossa pienelläkin anteeksiannolla pääsee pitkälle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *