Eilinen suurimpien puolueiden puheenjohtajien vaalitentti oli Orpon Waterloo. Tie alas Waterloon kumpujen laaksoja kohti alkoi hänen aloituspuheessaan. Hän jostain syystä ei ollut oma itsensä eleidensä ja puhumisensa joustavuudessa. Orpo melko yksitotisesti saarnasi, ettei hallitus ole saanut mitään aikaan. –Te vain asettelette mitoituslukuja sairaanhoitajien määristä. – Eivät nämä tuo mitään palveluja, vaaditaan tekoja. Marin pystyi hyvin kontraamaan. – Hyvä Petteri, pienimpiä eläkkeitä on nostettu ja opintotuen leikkaukset on poistettu teidän niitä pienennettyä  sekä omaishoitajien asemaa on parannettu. Mitään linja erimielisyyksiä palvelujen tuottamisessa Orpon ja Marinin välillä ei ollut. Mitä pidemmälle Marin jatkoi toimenpiteiden listaa, sitä tuskaisemmaksi Orpon ilme muuttui. Perussuomalaisten Riikka Purra luetteli tutuksi tuleen listaan haittamaahanmuuton kustannuksista, mutta järkevänä ihmisenä hän jätti mainitsematta heille rakkaan EU:n aiheuttamat miljardi kustannukset. ...

Eilen oli Li Andersonin vuoro esiintyä Ylen kuntavaalitentti ohjelmassa. Hänen ja Marin puheet erosivat, kuin yö ja päivä toisistaan. Li on varmaankin perinyt isältään levollisesti kätketyssä hymyssä soljuvan puhetavan. Se ei ole hyökkäävää ja pinnisteltyä retoriikkaa eikä ulkoa opeteltua puhetapaa, vaan siinä on seitin ohutta hyvää tekevää sanojen hapuilua, mikä kääntyy sanojen muodostamisen loppukaarteessa melkein nauravaksi puheilmaisuksi. Tämä on hänelle hyve. Hänen kasvojensa ilme säilyy koko ajan rentona kehon kielen ollessa vapaana kahleistaan, kuin sanoen, tämä ei ole vaikeaa, minä vain puhun. Jos tenttaajat esittävät ristiriidan hänen aiempien puheidensa tai puolueohjelman välillä, hän ei juuri hetkahda, vaan selittää luontevasti, kuin puron virta eron johtuvan väärinkäsityksistä tai muuttuneista olosuhteista. Jos Andersson ei ole itsevarma, hän kuitenkin esiintyy itsevarmoin ottein. Ja se politiikassa riittää. Marin esiintyy itsevarmasti ja hänen puhetyylinsä vain vahvistaa s...