Hallitus aikoo muuttaa virkamieslakia niin, että virkanimityksistä voi valittaa tuomioistuimeen, muttei kuitenkaan ylimpien virkamiesten nimityksistä ( http://www.hs.fi/paivanlehti/04022017/art-2000005074317.html ), nimityksistä, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä lainvalmistelun tason ja maan elinvoimaisuuden sekä hallinnon tuottavuuden kannalta. Mediassa poliittiset virkanimitykset ovat jatkuvasti esillä, koska ovat epäoikeudenmukaisia, halventavat yhdenvertaisen kohtelun periaatteita ja suututtavat laajalti kansalaisia. Virkanimitys ei voi olla periaatteessa poliittinen, koska virkainstituutio on keskeinen elementti demokraattista neutraalia hallintoa sen edustaessa hallitsijasta riippumatonta rationaalista toimijaa.  Tässä kohtaa kyynisyys saa väkisinkin vallan. Käytäntö osoittaa, kuinka poliittisista nimityksistä on muodostunut ikävä, mutta tärkeä harmaan alueen normaali keino palkita puolueen sotureita, jotta uusilla olisi intoa tulla kaadereihin mukaan. Ne vahvistavat myös ...

Valtaan eliitti tarvitsee vaaleissa ääniä.  Miten nämä on mahdollista saavuttaa, kun yrityksillä ei ole ääniä ja Suomessa eliittiin kuuluu noin 10000 ihmistä?   Yksi keino on ajaa sen alemaan yläluokan asemaa, joka kuvittelee kuuluvansa yläluokkaan. Näitä ovat mm opettajat, sairaanhoitajat, esimiehet, keskijohto ja alempi johto sekä poliislt. Näiden ryhmien arvomaalima on vielä kiinni 20-30 luvun perinteissä. Kataisen ”Sari sairaanhoitaja ja Orpon ”meidän rakkaat ja pätevät opettajat” eliitin alalaudoilta ponnistavat vaalihuudot aiheuttavat  kivuliasta ylpeyttä eliittiin pyrkivien joukoissa joukoissa lupausten paljastuessa ontoiksi. Mutta ääniä tulee eliitille. Tätä eliittiin kuulumatonta, mutta siitä itse tietämätön  oman elämänsä läpimurtoa odottavaa äänestäjäryhmää, manipuloidaankin monin keinoin kokoomuksen taakse: puoluefestarit ja –risteilyt, paikallisosastojen informaatiokokoukset, erikoislehdet ja nuorisotoiminta, ammattiliitot jne. Näin heitä houkutellaan us...

Olemme iät ja ajat tottuneet ajattelemaan, että maassamme vallitsee ns. neutraalin hallinnon järjestelmä. Siinä poliitikot päättävät asioista ja virkamiehet panevat ne toimeen. Tämän ajattelun säännöllisin väliajoin kyseenalaistaa yksittäinen virkanimitys, jolla puolue haluaa tietyn henkilönsä tiettyyn virkaan. Joskus kyse voi olla puolueen halusta päästä eroon kyseistä henkilöstä häiritsemästä puolueen enemmän tai vähemmän julkisesta pyrkimyksestä viedä asioista tiettyyn suuntaan. Tilanne voi olla myös päin vastainen saada virkaan henkilö ajamaan puolueelle edullisia asioita. Joskus taustalla vaikuttaa nimitettävän palkitseminen pitkästä urasta puolueen hyväksi. Tosinaan nimitys tapahtuu hallituksessa ennalta sovitun kaavan mukaan.   Hallitukselle pahin tilanne on joutua valmistauttumattomana housut kintussa nimittämään joku jouten oleva uralaskussa oleva henkilö kyseiseen toimeen.  Merkille pantavaa kuitenkin on, vaikka hallinnon tuottavuusvaatimus toista huutaisi, että puol...

Nimityspullia leivotaan jatkuvasti ja niitä tipahtelee mehevinä uunista luonnontieteellisellä varmuudella. Poliittiset virkanimitykset koeteen Kokoomuksessa kerta kaikkiaan niin tärkeiksi, että nimityspätsin on palettava yötä päivää, ettei vain mikään avautuva tai avoin paikka livahda puoluepomojen ohi. Näille poliittisia sotureita nimittäville voidaan esittää kaksi kysymystä. Luulevatko he nimitettävän poliittisen soturin palvelevan puoleen etua tulevassa virantoimituksessaan? Jos vastaus on ei, miksi poliittisia lehmänkauppoja tehdään. Toiseksi, jos he eivät odota soturilta palveluja, miksei valita pätevintä.

Se saapuu, kuin vuorovesi paitsi se ei palaa, vaan jää rannalle lisääntymään. Se pahan jälkiä poliitikot eivät jää pohtimaan, vaan työntävät vuodesta vuoteen uudet aallot levittämään kaunojen kiemuroita valtakuntaan laidasta laitaan. Kun poliittinen virkamies astuu viraston ovesta ensi kertaa, työtoverit ovat varuillaan tietämättä, miten uuteen tulijaan pitää suhtautua. Jos tulija on sutki mies tai nainen, silloinkin välimatkan pitäminen on paikallaan, koska ei ole mitään varmuutta hänen roolista virkatehtävässään ja puolueen edustajana. On sanottu, että puolue pyrkii työntämään edustajansa ennen kaikkea ministeriöiden johtopaikolle lain valmistelu tehtäviin. Tämä pitää paikkansa jopa niin perusteellisesti, että jos osastopäällikön virkoja ei riitä, perustetaan apulaisosastopäällikön virkoja, toistaiseksi ei kuitenkaan apulaisosastoja. Mutta ei saa unohtaa, että keskusvirstojen johtohenkilöillä on myös suuri valta päättää, miten sen alan lainsäädäntöä tulkitaan puhumattakaan, millaista...

Nyt puoluekokousten aikana kuulee poliittisen retoriikan kaikessa vivahteissaan. Ulkopuolisesta tuntuu niiden paatosta ja asialle omistautumista kuunnellessaan, että siinä on kyse joidenkin elämästä. Puheissa kulkee aina yksi ja sama psyykkisen vieraanvaraisuuden juonne. ”Tulkaa meidän joukkoihimme, ajamme etujamme, meitä on monta, me jaksamme pitää puolianne vaikeiden aikojen keskellä”. Sanoitus vaihtelee, mutta sisältä on sama. Olisi kiinnostavaa tietää, miten ja miksi ja millaisten vaiheiden kautta ihminen tulee tällaiseksi tietyn ryhmän tavoitteisiin yhtyvä ja ainakin sanallisesi ryhmän kaikkivoipaisuuttaa puolustava jäsen. Epäilijälle tulee mieleen, että näin sitoutuessaan ihmisestä tulee puolueisiin kuulumattomineen silmissä erikoinen ja kokouksissa yllättäviä kantoja laukova ihminen. Onko hän aito missään kokoustilanteessa? Kokemus avasi silmiä tällaisesta käyttäytymisestä. Se tapahtui, kun olin pääsihteerinä valtioneuvoston projektissa, jonka tehtävä oli kehittää valtioneuvosto...

Mikä eduskunnassa oppositio on?   Joku näsäviisas voi tokaista, että se on hallituksen komplementti. Näin voidaan sanoa, jos halutaan käyttää matematiikan termejä. Joukon (tässä hallituspuolueiden edustajat) muodostaa komplementin kaikille muille kansaedustajille, jotka eivät kuulu hallituspuolueiden edustajiin. Eduskunnan kielelle käännettynä hallituksen komplementti on oppositiopuoludeiden edustajat ja opposition komplementin muodostavat hallituspuolueiden jäsenet Kun näitä käsityksiä vetkuttelee pitkään edes taa, lopulta opposition muuttuu hallitukseksi ja hallitus oppositioksi.  Siispä siirrytään seuraavaan hämmentelyyn. Toinen mielenkiintoien keino tarkastella eduskunnan toimintaa on   SWOT analyysi, siis heikkouksilla, vahvuuksilla, uhilla ja mahdollisuuksilla. Tämä vaati jo joukkotyöskentelyä fläppitaululla. Siispä siirrytään seuraavan analyysi.   Valitaan yksinkertaisin eli nelikenttä ja tapaus, jossa hallituspuolue X ajaa hanketta Y. 1.Kun X ajaa hanke...

    Timo Soini on syntynyt 1962, joten iän ja myös tunnetun poliittisen historiansa perusteella hän on oiva mies perustamaan uutta puoluetta. Toinen näkökulma aiottuun hankkeeseen on, miten hän ja lähiporukkansa aikovat profiloitua   uudella puolueella nykyiseen poliittiseen kenttään. Soini katolilainen ja kiivas abortin vastustaja ja kuuluu maailmanlaajuiseen aamurukoislaisiin. Se on arvovaltaisten ihmisten piiri.      Soinin porukan tutka on kuitenkin suunnattava okulaarinsa lähemmäksi. Kristilliset sopivat jotenkuten hahmotellun puolueen jäsenkunnan yleismaisemaan. Vaarana tässä on möläyttelijöiden livahtaminen tunnuksen alle paasaamaan pakolaisten elättämisestä. Osa kristillisistä   saattaa salautua Soinin joukkueeseen. Sari Essayah voisi ajatella kuitenkin riskin olevan liian suuren ja sanoo kiitos ei. Pahimmassa tapauksessa Soini uusilla ideoillaan saattaisi hajottaa kristillisiä.      Mihinkään keskustan, demareiden, vihreiden j...

     Monissa tutkimuksissa on todettu Suomen väestön liukumista ja hiljaista hivuttautumista perinteisistä puoluejakotyhmistä uuden tyyppisiin lohkoihin ja löysiin jakolinjoihin. Ne eivät ole niin pysyviä kuin vanhat puoluerintamat ja niin jyrkkiä mielipiteissään kuin vahan ajan etujoukot, jotka pirstoivat yhteiskuntaa lopullisesti. Suuret mielipidelinjat ovat väljentyneet ja harventuneet samalla, kun jatkuvasti syntyy uusia kannattajajoukkoja jollekin polarisoivalle ryhmälle. Nämä ryhmät yrittävät ratkaista sysimällä epäkohdat poliittiseen järjestelmään tai muodosta itselleen osa poliittisessa koneistossa hoitamaan ongelmansa.   Itsestään selvänä muutosagentteina tässä jatkuvasti suuntiaan etsivässä prosessien joukossa ovat median monipuolistuvat välineet, somesta sanaan.      Tässä murroksessa moni ihminen tuntee juurettomuutta ja harmaata epävarmuutta nykyisen poliittisen järjestelmän edessä. Toisinaan se näkyy media haastattelussa teinikommenttin...

     On turhaa leikkiä, että ministerin ja puolueen puheenjohtajan tehtäviä ei voi erottaa toisistaan. Jos näin olisi, ministeriön johtaminen menisi joron jäljille.  Kysymys sai alkunsa Tekir Oy:n laskutettua valtiolta noin 50000 euroa ministeri Kulmunin esiintymiskoulutuksesta. Asian tultua julkisuuteen Kulmuni sanoi maksavansa summan valtiolle takaisin. Valtiolta lainaamiensa rahojen takaisin maksu ei yleensä ole näin mutkatonta.  Tekir Oy:n puheenjohtaja Harri Saukkomaa toteaa tänään IS:ssa ( https://www.is.fi/politiikka/art-2000006530579.html ), että keskustan puheenjohtajan tehtäviä on vaikea erottaa ministerin roolista.      Jos keskustalla asia on näin, se on perin kummallista. Olisi melko omituista, kun ministeriön johtoryhmän kokouksissa muut jäsenet jäsenet eivät tiedä, onko puheenjohtajana ministeri vai puolueen puheenjohtaja. Tietysti viisaimmat jäsenet saattaisivat sitä kysyä. Sekin olisi nolo tilaisuus esittelijän mentyä ministerin...

     Joillain on paljon poliittisen kannan omaksuneita ystäviä ja tuttavia. Varsinkin ministeriöissä saattaa olla paljon jäsenkirjan ottaneita. Pääsääntöisesti he ovat hyviä töissään ja rupattelukin luistaa. Myös keskustelut ja yhteiset työasiat heidän kanssaan sujuvat hyvin. Silti harmittavan usein työskennellessä pitkään heidän kanssaan, heidän poliittinen koodinsa alkaa vaikuttaa, miten pitäisi hoitaa mitäkin tehtävää, mitä linjaa jossain yksityiskohdassa täytyisi noudattaa tai ainakin tavalla tai toisella tuoda se esille. Joskus käynnistettävälle hankkeelle on jo annettu poliittiset askelmerkit, jotka ohjaavat työn kulkua. Tällaisessa tilanteessa työskentely turhauttaa.      Toinen laji poliittisia reimareita seilaavat keskustelupalstoilla jopa siinä määrin, että aloittaessaan lukemaan kirjoitusta, huomaa heti poliittisen kannan ja muita poliittisia linjoja kovastikin arvostelevan sävyä. Keskusteluissa saatetaan kaivella hyvinkin kaukaisia pol...

     On selvä ja hyväksyttävää, ett poliittinen kanta ohjaa viisaiden ihmisten tärkeintä yhteiskunnallisia kirjotuksia. Sen sijaan on ikävä havaita median palstoilla tuttujen poliittisen   henkilöiden blogikirjoittelua, joissa jatkuvasti on jokin poliittisesti värjäytynyt kannanotto aiheen ollessa arkinen ja jopa vain tekninen. Kun näitä sattuu vuoden aikana samoilla ihmisille useita, tulee olo, että mitä nuo henkilöt oikein itse ajattelevat, siis omin päin.      Esimerkiksi eräs vanha pitkäaikaien työtoverini jatkuvasti kirjoittelee eri pastoilla, kuinka Marin on epäonnistunut pääministerinä ja koronan torjumisessa. Kuitenkin useat asiantuntijat ovat lausuneet, että Marin on pääsoin onnistunut hyvin, vaikka vireitäkin on. Silti tämä tuttavani kirjoituksissa on aina kappale Marinin moittimiselle ja demarien haukkumiselle.      Toinen tuttavani aina antoi virtanaan negatiivisa lausuntoja Sipilästä, jolta kuulemma oli koko hallistyö epäonn...

     Istunto oli kansalaisille esitetty paljastava näytös, miten puheenjohtajat hallitsevat asiakysymykset, esittävät ne ja miten kommunikointi sujuu enemmän tai vähemmän paineisessa tilanteessa.      Joskus yksi kuultu virke jäädyttää tilanteen. Näin kävi Li Anderssonin ajatuksen juoksulle, kun Halla-ahon esitti lyhyen monologin teollisuuden tuomista työpaikoista ja maahan muuttajien elättämisen rasituksista sekä maaseudun tyhjenemisestä. Lii haeskelin sanojaan, mutta, mihin ne nyt olivat joutuneet ne kalkattavat selostukset. Kakkaa, kuului analyysin kirkkaudella. Ennen Liin lauseiden totuusnaamio oli istunut hänen kasvoilleen paremmin kuin ihonsa. Nyt ministeriys näytti lamaannuttavan hänet tavallisten poliitikkojen ruotuun. Hän säikähti Halla-ahon sanojen tylsää johdonmukaisuutta ja ironisuutta. Turhaan Lii vilkaisi välillä Kulmuniin, sillä tämä kokemusta tavoitellen pystyi tyttömäisin ilmein toistelemaan vain hallitusohjelman kirjauksia. Työtä riittää e...

     Nyt on jäälleen menossa poliittinen nimitys, jossa nyt puolestaan Kokoomuksella veri nousee päähän. Ministeri Ohisalo on esittämässä yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää sisäministeriön kansliapäälliköksi Supon päällikkö Antti Pelttarin sijaan.     Demareiden pää turposi, kun Velipekka Mummikoski nimettiin Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi puoli vuotaa ennen viran avoimeksi tuloa ja paisui lisää, kun Olli-Pekka Heinonen nimitettiin Opetushallituksen pääjohtajaksi, mistä nyt kärsii maan kaikki peruskoululaisten äidit ja isät.     Kokoomus saa syyttä vain itseään, sillä Sipilän hallitus muutti ensitöikseen virkamieslakia niin, että presidentin ja hallituksen ( http://www.hs.fi/paivanlehti/04022017/art-2000005074317.html ) nimityksistä ei voi valittaa.     Nyt tapahtuva nimitys on mitä luonnollisin poliittinen virkanimitys. Plussaa Vihreille, että sattui olemaan ministeri oikealla hetkellä ja hyvässä saumassa.   ...

        Valtaan eliitti tarvitsee vaaleissa ääniä. Miten nämä on mahdollista saavuttaa, kun yrityksillä ei ääniä ja Suomessa eliittiin kuuluu noin 10000 ihmistä?           Yksi keino on ajaa sen alemaan yläluokan asemaa, joka kuvittelee kuuluvansa yläluokkaan. Näitä ovat mm opettajat, sairaanhoitajat, esimiehet, keskijohto ja johto. Näiden ryhmien arvomaalima on vielä kiinni 20-30 luvun perinteistä. Kataisen ”Sari sairaanhoitaja ja Orpon ”meidän rakkaat ja pätevät opettajat” eliitin alaperspektiivistä ponnistavat vaalihuudot aiheuttavat myöhemmin kivuliasta ylpeyttä mainituissa joukoissa lupausten paljastuessa ontoiksi. Mutta ääniä tulee eliitille.       Tätä eliittiin kuulumatonta mutta siitä itse tietämätön  oman elämänsä läpimurtoa odottavaa äänestäjäryhmää manipuloidaankin monin keinoin kokoomuksen taakse: puoluefestarit ja –risteilyt, paikallisosastojen informaatiokokoukset, erikoislehdet ja nuorisotoiminta...

     Hallitus muutti ensitöikseen virkamieslakia niin, että nimityksistä voi valittaa tuomioistuimeen, muttei kuitenkaan virkanimityksistä presidentin ja hallituksen ( http://www.hs.fi/paivanlehti/04022017/art-2000005074317.html ), nimityksistä, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä lainvalmistelun tason ja maan elinvoimaisuuden sekä hallinnon tuottavuuden kannalta. Mediassa poliittiset virkanimitykset ovat jatkuvasti esillä, koska ovat epäoikeudenmukaisia, halventavat yhdenvertaisen kohtelun periaatteita ja suututtavat laajalti kansalaisia.     Virkanimitys ei voi olla periaatteessa poliittinen, koska virkainstituutio on keskeinen elementti demokraattista neutraalia hallintoa sen edustaessa hallitsijasta riippumatonta rationaalista toimijaa.     Tässä kohtaa kyynisyys saa väkisinkin vallan. Käytäntö osoittaa, kuinka poliittisista nimityksistä on muodostunut ikävä, mutta tärkeä harmaan alueen normaali keino palkita puolueen sotureita, jotta uusilla oli...

     Ne palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi esitetään lupauksia kilpaa, etenkin ennen vaaleja. Niiden vastustajille esitetään verhon takana hymähtelyä ja vähättelyä. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.      Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin.. Aikoinaan Helsingin Sanomissa Tapani Kaskeala kuvasi hyvin, miten maanviljelijä Jari Koskinen puskee itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskien on tekemässä samaa temppua. Vaatimaton uratein avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.      Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Sitä sinettiä ei ole vielä pystytty murtamaan, miksi verohallitus taannoin jätti syyttämättä muutamaa kymmentä suomalaista laittomasta rahan kätkemisestä veroparatiiseihin, vaikka todisteet oivat selkeät. Oikeusviranomaiset totesivat...

      Valtakunnan syyttäjä Matti Nissinen ja Työ- ja hyvinvointilaitoksen johtaja Marina Erhola vastustivat voimakkaasti Ylen taannoisissa tv-uutisissa poliittisia virkanimityksiä. Heidän mukaansa ne vaarantavat hallinnon legitimiteettiä, heikentävät johtamisen tasoa ja loukkaavat virkaa hakevien tasa-arvoista kohtelua. Talouselämän Seija Holtarin mukaan sote-alueiden johtajien virkojen täyttämisessä on kyse miljardiluokan budjettien yksiköiden johtamisesta. Vaaran on, että nimitykset politisoituvat.      Poliittiset pimitykset palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi luetaan kilpaa loitsuja, etenkin ennen vaaleja. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle. Nyt tällä motolla Sinnemäki ollaan nimittämässä Helsingin pormestariksi.      J os poliittiset virkanimitykset todella lopetettaisiin, poliittinen järjestelmä saataisi järkkyä ja joutua sekasortoon, kun sillä ei olisi enää...

     Mediassa ( http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005077992.html ja somessa on keskusteltu entisen pääministerin ja nykyisen kansanedustaja A. Stubbin   maksullisista puhetilaisuuksista. Eniten on otettu kantaa hintaan, jopa 9000€/tunnin tilaisuus.      Kansanedustajana yhtenä tehtävänä pyrkiä saamaan viestinsä puhumalla perille, tärkein kanava. Tässä hän joutuu kansaedustajana kuitenkin ottamaan huomioon eduskuntatyönsä asettamat vaatimukset ja   hallituspuolueen edustajana hallitusohjelman kannanotot ja yleensäkin puolueensa linjaukset.      Muutoin ei kenelläkään pitäisi olla huomauttamista, päinvastoin voi olla ylpeä, että jollain kansanedustajalla on markkinahintaista kysyntää puhujana.

     Hallitus aikoo muuttaa virkamieslakia niin, että virkanimityksistä voi valittaa tuomioistuimeen, muttei kuitenkaan ylimpien virkamiesten nimityksistä ( http://www.hs.fi/paivanlehti/04022017/art-2000005074317.html ), nimityksistä, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä lainvalmistelun tason ja maan elinvoimaisuuden sekä hallinnon tuottavuuden kannalta. Mediassa poliittiset virkanimitykset ovat jatkuvasti esillä, koska ovat epäoikeudenmukaisia, halventavat yhdenvertaisen kohtelun periaatteita ja suututtavat laajalti kansalaisia.      Virkanimitys ei voi olla periaatteessa poliittinen, koska virkainstituutio on keskeinen elementti demokraattista neutraalia hallintoa sen edustaessa hallitsijasta riippumatonta rationaalista toimijaa.      Tässä kohtaa kyynisyys saa väkisinkin vallan. Käytäntö osoittaa, kuinka poliittisista nimityksistä on muodostunut ikävä, mutta tärkeä harmaan alueen normaali keino palkita puolueen sotureita, j...