2431. Keskustelu dadaismista kiinnostuneen puolueaktivistin kanssa

     Joillain on paljon poliittisen kannan omaksuneita ystäviä ja tuttavia. Varsinkin ministeriöissä saattaa olla paljon jäsenkirjan ottaneita. Pääsääntöisesti he ovat hyviä töissään ja rupattelukin luistaa. Myös keskustelut ja yhteiset työasiat heidän kanssaan sujuvat hyvin. Silti harmittavan usein työskennellessä pitkään heidän kanssaan, heidän poliittinen koodinsa alkaa vaikuttaa, miten pitäisi hoitaa mitäkin tehtävää, mitä linjaa jossain yksityiskohdassa täytyisi noudattaa tai ainakin tavalla tai toisella tuoda se esille. Joskus käynnistettävälle hankkeelle on jo annettu poliittiset askelmerkit, jotka ohjaavat työn kulkua. Tällaisessa tilanteessa työskentely turhauttaa.

     Toinen laji poliittisia reimareita seilaavat keskustelupalstoilla jopa siinä määrin, että aloittaessaan lukemaan kirjoitusta, huomaa heti poliittisen kannan ja muita poliittisia linjoja kovastikin arvostelevan sävyä. Keskusteluissa saatetaan kaivella hyvinkin kaukaisia poliittisia hautoja oman kannan pökittämiseksi.
     Jos toimii omassa työssä tai vapaa-ajan kirjoittelussaan välittämättä mitään puolueiden ideologiosta ja törmää näihin poliittisesti sitoutuneisiin, kommunikaatiosta ei oikein synny mitään kiinnostavaa. Kirjoittelua ja puhetta kyllä riittää, jopa liikaakin, mutta usein päädytään Lauri Viidan totuuteen: ”Puhuttiin kieltä viittä kuutta, mutta mikä oli asianlaita.”