2438.Pahempaa kuin Hercule Poirotin naiskähmintä

     Joka liikkuu paljon, näkee läheltä. Tämä fraasi koski valtionhallintoa, mutta myös muita hallintoja kunnallisista yksityisiin. Seminaariruljanssin kulta-aikana 1970-luvulla tämä saavutti huippunsa. Kyse oli eri sukupuolten välisistä seksuaalisväritteisistä käyttäytymisrooleista aina intimpiin suhteisiin saakka.
     Seminaarin vetäjän oli suhteellisen helppo havaita, miten parit alkoivat hahmottua tavallisin parin muodostuskeinoin katsein, hymyin, istuinpaikkaa vaihtamalla jne, Saattoi olla niinkin, että seminaarin lähtö oli parin yhteinen päätös.

     Jos tuli kumppanilta torjunta, istumapaikka siirtyi kauemmaksi ja hymy sameammaksi. Kun pari istuskeli baarissa ilta myöhään ja alkoi olla yhteisiä poissaolo aamuja, vetäjä korosti kaikilla olevan samanlainen velvollisuus olla aamulla paikalla, vaikka oltiinkin metsäseudulla.

     Totuuden nimissä on sanottava, ettei parileikki kovin yleistä ollut, mutta kuitenkin niin tavallista, että kerran kahdessa kuukaudessa jokaisessa viikon metsäseminaarissa oli ainakin yksi tapaus. Kerran vuodessa oli niin huomiota herättävä osin viinan huuruilla viritetty kohtalon pari, heidät piti lähettää pois. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mihin he poistuivat. Erään insinöörin kerran kommentoitua kaljoissaan apukustannuspaikkaa apukouluksi, sai lähteä selvemmille vesille.