Markku Jokisipilä on joronjäljillä Rydman jutun kritiikissään, vaikka onkin muutoin sutki tyyppi. Artikkelissaan 27.7. hän tyrmää HS:n Rydmania ryöpyttävän jutun. Hän vetoaa argumentissaan perustuslakiin, joka takaa jokaisen yksityisyyden ja ”kirjesalaisuuden”. Rydman oli epäiltyjen tekojen aikana kansanedustaja ja merkittävän valiokunnan jäsen. Näissä luottamustehtävissä hän on vastuussa sanan mukaisesti kansalle. Näin ollen kansan pitää saada tietää hänen arveluttavista teoistaan. Lisäksi Jokisipilä vertaa jutun kulkua myös HS:n päätoimittajan vastuuseen, ja kysyy eikö päätoimittajan yksityisyyttä voitaisi penkoa saman kaltaisen yhteiskunnallisen vastuun mukaan. Tähän voidaan todeta, että HS:n päätoimittajan ja koko lehden vastuu on aivan eri luokkaa kuin lainsäätäjän vastuu, joka ulottuu jopa yhteiskuntarakenteiden muuttamiseen asti.

Joku voi sanoa, että tämä on loogista, koska yksi kokoomuksen latohirmu on nostanut haitarin rinnoilleen ja antanut Humuville jenkan soida. Vaikka vaalit on lähellä, jenkat loppuvat aamun sarastaessa. Sivullisesta tuntuu, että joka TV-lähetyksen nurkassa joku porukka kokoomuslaisia seisoo joko toisilleen tai mediaporukoille selostamassa, kuinka tämän villivarsa on nyt aidattu toisille laitumille pois omien jaloista. Tämän perusteella puoluejohto tunnustelee, missä vaiheessa portit avataan omaa laumaan pääsemiseksi. Jossain vaiheessa kokoomus tulee syyttämään mediaa varsan karkailun paisuttamisesta ja liian laajoista jälkien jättämisestä reviireille, joissa tämän kaltaiset villikot ratsastavat. Toisaalta kokoomus mahti-järkipuolueena on kehittänyt menetelmän, sisäpiirin kuiskutellessa, että seerumin, jolla luottamus palautetaan. Siis kokoomuksella ei ole hätää, sillä se on patentoinut menetelmän esimerkiksi tapauksiin, joissa rivijäsen on lyönyt varapuheenjohtajan klyyverin kieroon. Luo...