Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella elämänlaatu merkityt tekstit.


2197. Kiitollisuus ja elämälaatu

      Ihmisen esihistoria suosii ihmistä muistelmaan ja olemaan kiitollisia tapahtumista, joista ihminen selviytyi hengissä, voitti vihollisen tai sai runsaan saalin jaettavaksi. Siis etupäässä ikäviä asioita. Evoluution edetessä tapahtui myös positiivia kehitysaskelia, kuten viljellyn kehittyminen ja asettuminen paikoilleen liikkuvasta keräilytaloudesta. Syntyi miellyttäviä asioita muistella, kiitollisuutta.      T ästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt kiitollisuuskäsijarru päälle.  Muistelemme vain negatiivisia asioita positiivisten sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään ja kenellekään.      Joku pessimistinen luonne voi kokea, että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan tai joku on pettänyt häntä elämässä. Tällainen asenne  on masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta. ...

2079. Koulutuksella hyvään elämään

     Päivän HS kysyy ( http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005238233.html ) retorisesti, miltä tuntuu nousta työläisperheestä yliopistoon. Kysymys jättää kirjoittajalle mahdollisuuden kertoa tai olla kertomatta, pidättäytyykö vastaaja koulutuskäsityksessään yliopiston loppututkintoportaalle vai summaileeko opintielle lähtemisen vaikutuksia myöhemmän elämänsä kaiken laisille käänteilleen.      Omakohtaisesti HS:n kysymys pakottaa minut suhtautumaan kysymykseen vakavasti, sillä tyhjätaskuna sen ansiosta olen saanut työpakkiini työkalun, josta en luovu: Koulutus opettaa, miten jatkaa eteen päin. Ei se aina näin suoraviivaisesti mene, mutta osviittoja koulutus tarjoilee.      Niinpä kun koulutukseen on päässyt käsiksi, sen vaikutukset seurailevat ihmistä kaikkialle. Tätä on vaikeaa perustella niille, jotka syystä tai toisesta eivät ole saaneet mahdollisuutta kouluttautua. Sen tähden on erittäin tärkeää taata jokaiselle mahdollisuus ...

1832. Miksi perintöguru Kangas käskee vanhuksia myymään kamansa

     Perintöoikeuden professori Kankaan mukaan HS:ssä 11.2 vanhusten ei tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan käyttää se omaan kulutukseen oman kuolemaansa mennessä. Viimeisen sarakkeen, sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa ennen kuolemaa http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/      Kankaan päässä näyttää hyrisevän niin somasti minä-minä- periaatetta: kaikki mitä olen vanhemmiltani saanut, itselleni heiltä kerjännyt ja onnistunut hankkimaan, se on vain minua varten.       Yrjö Larmola esitti toisenlaisen näkökulman päivän Helsingin. Sanomissa ( http://www.hs.fi/paivanlehti/12022016/a1455166516514 ) Hänen sanomansa oli, että olemme vastuussa vauvoistamme ja lapsukaisistamme täydellisesti. Vaikeina aikoina vanhemmat avustavat aikuislapsiaan kylyjensä mukaan, jos tarvetta on. Larmolan käsitys vastaa suurimman osan suomalisten ajatuksenkulkua.      Jostain syytä Kangas s...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *