Poliittiset virkanimitykset ovat jyllänneet vuosikymmeniä jokaisen hallituksen työlistalla niin kauan, että niistä on huuhtoutunut korruption leima hyvin ohueksi lähes huomaamattomaksi pikantiksi juonteeksi. Olkoon hallitus kokoonpanoltaan mikä tahansa, se tekee niitä.   Sivullinen pitää niitä aina kyseenalaisina jopo häviöttöminä, mutta ei niitä kannata niitata seinään häpeäpaalujen lisäkoristeiksi, vaan niistä löytyy myös ei nyt perustelulta, mutta ymmärrettäviä motiiveja. Näillä on kyllä rajansa. Jos on tasavertaisia hakijoita, ei ole suuri synti, jos valinta osuus poliittiseen henkilöön. Tällöin kuitenkin ehdoton edellytys on, että nimitettävä on pätevä, ei siis välttämättä pätevin, koska se on joissain tapauksissa maksuasia. Jos on olemassa laajasti hyväksytty näkemys, että kirkkaasti pätevien jätetiin rannalle, tämä herättää melkoista ja ansaittua moitittavuutta. Jos hallitukset menettelevät näin jatkuvasti, kansalaisten luottamus poliitikkoihin laskee ja saattaa seura hallin...

Olemme iät ja ajat tottuneet ajattelemaan, että maassamme vallitsee ns. neutraalin hallinnon järjestelmä. Siinä poliitikot päättävät asioista ja virkamiehet panevat ne toimeen. Tämän ajattelun säännöllisin väliajoin kyseenalaistaa yksittäinen virkanimitys, jolla puolue haluaa tietyn henkilönsä tiettyyn virkaan. Joskus kyse voi olla puolueen halusta päästä eroon kyseistä henkilöstä häiritsemästä puolueen enemmän tai vähemmän julkisesta pyrkimyksestä viedä asioista tiettyyn suuntaan. Tilanne voi olla myös päin vastainen saada virkaan henkilö ajamaan puolueelle edullisia asioita. Joskus taustalla vaikuttaa nimitettävän palkitseminen pitkästä urasta puolueen hyväksi. Tosinaan nimitys tapahtuu hallituksessa ennalta sovitun kaavan mukaan.   Hallitukselle pahin tilanne on joutua valmistauttumattomana housut kintussa nimittämään joku jouten oleva uralaskussa oleva henkilö kyseiseen toimeen.  Merkille pantavaa kuitenkin on, vaikka hallinnon tuottavuusvaatimus toista huutaisi, että puol...

Tuntuu, ettei Helsingin kaupungin ict:stä vastaavan henkilön virkaan nimitys ollut mikään löytö. Sama voi koskea laajemminkin kaupungin johtoporukkaa. Kun 32 miljoona euroa on kadonnut jälkeään jättämättä, voidaan puhua jo hallinnollisesta taikuudesta. Asian tekee pahemmaksi se, että vaikka seitsemän rohkeaa miestä palkattaisiin penkomaan tapausta, niin asia hukkuisi kaupungin byrokratiaan. Jossain määrin on ymmärrettävää, että kaupungin neljän miljardin budjetin muutaman tonnin avustussumma seuratoiminnalle jää pennin päälle erittelemättä, mutta kymmenien miljoonien euro erien tuhlaus tyhjään osoittaa johdon piittaamattomuutta tai epäpätevyyttä. Olisiko poliittisilla nimityksillä mitään tekemistä asia kanssa?

Näin näyttää käyneen Hjallis Harkimolle. Sipooseen Harkimon kaavaileman luksusasuntoalueen kaatuminen on suuruutensa ja kompleksisuutensa takia jossain määrin ymmärrettävä, mutta Jokeri seikkailut kuvaavat hyvin, miten langat kirpoavat käsistä. Sipoossa ei käynyt mitenkään, kun ei ollut mitään muuta menetettävää kuin aiottu hanke. Sen sijaa Jokereissa näillä näkyvin menetettiin perinteikäs ja menestystä saanut joukkue, sillä jääkiekko väki ei oikein enää sulata jokerisekoilua pelata seillä tai täällä ja tasolla sillä ja tällä. Toinen kriiseihin kaatunut oli Göran Stubb. Syy ei ollut miehen järjenjuoksu, vaan kokemuksen puute, joka lienee jo korjaantunut poliitikolta vaadittavaan mittaan. Toinen kysymys on, haluaako hän enää ruveta siihen souviin.

     Joillain on paljon poliittisen kannan omaksuneita ystäviä ja tuttavia. Varsinkin ministeriöissä saattaa olla paljon jäsenkirjan ottaneita. Pääsääntöisesti he ovat hyviä töissään ja rupattelukin luistaa. Myös keskustelut ja yhteiset työasiat heidän kanssaan sujuvat hyvin. Silti harmittavan usein työskennellessä pitkään heidän kanssaan, heidän poliittinen koodinsa alkaa vaikuttaa, miten pitäisi hoitaa mitäkin tehtävää, mitä linjaa jossain yksityiskohdassa täytyisi noudattaa tai ainakin tavalla tai toisella tuoda se esille. Joskus käynnistettävälle hankkeelle on jo annettu poliittiset askelmerkit, jotka ohjaavat työn kulkua. Tällaisessa tilanteessa työskentely turhauttaa.      Toinen laji poliittisia reimareita seilaavat keskustelupalstoilla jopa siinä määrin, että aloittaessaan lukemaan kirjoitusta, huomaa heti poliittisen kannan ja muita poliittisia linjoja kovastikin arvostelevan sävyä. Keskusteluissa saatetaan kaivella hyvinkin kaukaisia pol...

     Ne palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi esitetään lupauksia kilpaa, etenkin ennen vaaleja. Niiden vastustajille esitetään verhon takana hymähtelyä ja vähättelyä. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.      Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin.. Aikoinaan Helsingin Sanomissa Tapani Kaskeala kuvasi hyvin, miten maanviljelijä Jari Koskinen puskee itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskien on tekemässä samaa temppua. Vaatimaton uratein avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.      Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Sitä sinettiä ei ole vielä pystytty murtamaan, miksi verohallitus taannoin jätti syyttämättä muutamaa kymmentä suomalaista laittomasta rahan kätkemisestä veroparatiiseihin, vaikka todisteet oivat selkeät. Oikeusviranomaiset totesivat...

     Harkimo ja kumppanit kirjasivat politiikkaa pitkään vaivanneet tunnetut ongelmat. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä he tarjoavat lääkkeiksi keskittyneihin valtapooleihin osallistumisen lisäämiseksi ja uskaliaimpien toiveiden mukaan päätösvallan delegoimiseksi. Näitä pooleja esiintyy kaikissa puolueissa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti johdettuina sekä agendan laatimisessa että itse päätöksenteossa.      Vaikka puolue olisi kuinka ,Eija-Riitta Korholan mukaan ( http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254283-hjalliksen-ilkea-ongelma ) ajan mittaan ylimielisyyden kasvun myötä puolue alkaa laistaa kentältä tulevia ääniä ja vaatimuksia.      Harkimon hankkeessa on olennaisesti uusia näkökohtia  Nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Tarkan 1980-luvun hankkeeseen verrattuna , koska silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä globalisaation uhkaa. Jo 1980 luvulla kuitenkin  havaittiin, että  millään iskuilla ei voi...

     Tarinat ovat demokraattisia kuin antiikin draama, mutta ne voivat olla vaarallisia. Niihin voi moni samaistua tai yleistää asioiden olevan juuri näin. Ja juuri näinhän asiat eivät yleensä ole, koska kyse on yksittäistapauksista.      Tosin yksittäistapaus voi laajentua jopa kirjaksi kuten teos ”Tuntematon sotilas”, joka taannoin oli monen ylevän seminaarin pöydällä etevemmyyden osoituksena luennoijan älyn kirkkaudesta ja tulevien sanojen voimasta.      Eduskunta ja maan hallitus ovat ehdottomia ykkösiä poliittisen kannan perustelussa tarinan voimin. Kansanedustaja tai ministeri saattaa tempautua kertomaan sähköpostin sanomaa kansalaisen kurjuudesta niin intohimoisesti, että lopulta itsekin uskoo tämän onnettoman tilanteen korjaamisen ratkaisevan koko yhteiskunnallisen ongelman. Tällaiset tilanteet eivät ole pelkästään viihdettä, vaan harhaan johtamista, koska yhden henkilön tapaus ei tietenkään kerro kokonaistilanteesta mitään. Päin...

     Sote uudistuksesta tulee päivä päivältä enemmän esille sen heikkouksia osoittavia seikkoja. Viimeksi asiaintuntijoiden lausunnot kahden miljardin säästön kääntymisestä kahden miljardin euron vuosittaisiksi menoiksi on paha isku soten suunnitelluille säästöille.      Päivän HS:ssä asiaan tarttui professori Jussi Huttunen ( https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005455978.html ), joka totesi   kustannusten nousun syyksi mm. maksullisen perushoidon ja erikoishoidon lisääntymisen nykytilanteeseen verrattuna. Menolisäys saattaa nousta neljä miljardia euroa suunnitellusta. Kaiken tämä päälle tulevat peruslakivaliokunnan mahdollisesti esittämät uudet kannanotot. Kaikesta huolimatta Kokoomus ei anne periksi valinnan vapaudessa, ei ainakaan ennen, kuin se vuosia kestäneen epämääräisen välitilan aikana ehtii hankkia markkinaosuuksia yksityisille terveysalan yrityksille, mikä näyttää onnistuvan.      Toinen merkittävä yhä enemmän julkisuutta...

Ekonomi pitää yhtä aikaa piirustuspöydällään makrotaloutta ja mikrotaloutta. Hän ei osaa sanoa kumpaa pitäisi enemmän painottaa, sillä kulutus, kilpailukyky ja budjettivaje ovat hänelle yhtä tärkeitä ja vaikeita. Viisaana ihmisenä on unohtaa omaan arvoonsa maailman talouden mahdollisen elpymisen tuoman pelastuksen, koska sitä hän ei osaa ennustaa. Sen sijaan hän luottaa dynaamisiin vaikutuksiin jopa niin paljon, että hän odottaa vielä Kataisen hallituksen yhteisöveron ja työantajien eläkemaksujen alentamisen aiheuttamien vaikutuksia vieläkin. Mutta hänellä on kuitenkin näyttöä yhteisöveron dynaamisista vaikutuksista Äänekosken selluinvestoinnista. Kikyn ansiosta povatun 80000 uuden työpaikan syntymiseen hän ei sano mitään.      Valtiotieteilijä ymmärtää myös historiaa ja uskoo suurten kriisien jälkeiseen vakauteen. Kun yhteiskunnan pääpalikat, instituutiot saadaan pelaamaan yhteen, kriisi voitetaan. Hänellä on hyvä käsitys, mitkä muutamat suuret linjat Suomen kannat...

     Joku voi todeta, ettei näillä ole muuta yhteistä kuin. että molemmat sijaitsevat universumissa. Tämä lausahdus on liian yleistä eikä johda mihinkään.      Avaruus rakentuu pimeän aineen varaan. Sitä on kaikkialla ja se menee huomaamatta jokaisen ihmisen läpi olipa hän ulkona tai kellarissa. Poliittiset puheet ovat pimeän aineen kaltaista. Sitä tulee päivän joka hetki ruudusta menipä kesämökille tai markettiin.   Se saa galaksit käyttäytymään ulkopuolisin silmin omituisesti, esimerkiksi kiertämään jotain, joka on, muttei näy. Sama koskee poliittisissa puheita.      Se ei kuitenkaan vedä vertoja politiikan taustasäteilylle, mikä avaruudessa on vaaratonta. mutta politiikan taustasäteily on vaarallista. Politiikassa se voi työntää keskinkertaisen toverin opetuskeskuksen päälliköksi ilman mitään pätevyyttä. Krista Kiuru hyödynsi tätä ilmiötä taitavasti pannessaan toverinsa oppineiden opettajaksi.   Ympäristöministeri Tiilikainen m...

     Jos ei ole kritiikkiä, ei ole mielenkiintoa. Poliitikkoihin siis kohdistuu huomiota ja se he saavat medialta palstatilaa ja kansalta sapiskaa. Sen takia he ovat kehittäneet itselle retorisen kaavun, joka suojassa he puhuttelevat veronmaksajia, rakkaita alamaisiaan.      Katainen ei syyllistänyt finanssikriisistä kansaa vaan ulkopuolista maailmaa Sipilän laskiessa tuomion kätensä asiasta kansan päälle. Talouspuheet ovat metaforatasolla muutenkin uskonnollissävytteisiä. Sipilän ja Orpon lausunnot leikkauksista ja vyönkiristämisestä muistuttavat pelastuskeromusta, jonka osana Soinin veneveron tulemisen kaltaiset julistukset muistuttavat katselmuksen kohtaloa. Tämä lupauksen Soini myöhemmin vesitti mystisillä sanasekoitus loitsuillaan. Soinnin takinkääntötemppua ei hän saanut peitettyä, vaikka perustelujen julkistamisessa oli lähes papillien poljento. Sanni Grahn-Laasosen meni vielä pidemmälle hänen kirjoittaessa Paavalin tavoin paimenkirje...

      On sanottu, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Seuratessa eduskunnan kyselytunteja ja politiikkojen sanomisia mediassa, se on enemmänkin lupauksien kuin mahdollisuuksien taideta. Parasta on kuitenkin heittä sivuun jalo taide sanan tässä yhteydessä, vaikkakin puolueet arvostavat maalaustaidetta, ja yrittää tarkastella, mitä arkisen politiikkapeiton alta löytyy.      Sivullisten ei pitäisi lainkaan mollata politiikkoja heidän tekemisistään, koska politiikkojen valta perustuu sellaisten sivullisten välinpitämättömyyteen, jotka muodostavat enemmistön. Jos tämä enemmistö kävisi äänestämässä, harjoitettavan politiikan sisältö olisi aivan erilaista, mitä nyt on. Pulinoita pitäisi olla vähemmän.     Kuitenkin on turhaa mennä enkelten puolelle, koska itse ei ole enkeli eli jokaiselle sattuu virheitä ja on syytä ne myös tavalla tai toisella myöntää. Paradoksaalista kyllä poliitikko ei hevin tunnusta virheitään, vaikka ...

     Perinteisessä mediassa moni poliitikko on taitava luomaan julkisuudessa haluamansa kuvan itsestään Nettimaailmassa kaikki voi toisin. Aika ja hierarkiat vääristyvät.      Nettisankari on voinut olla vain muutaman kuukauden onlinetyössään, mutta netissä hän puhuu jo loistavasta historiastaan. Nettisankari on kritiikin edessä aseeton aivan eri tavoin kuin offlinesankari.      Poliitikon ei pitäisi unohtaa nettikommunikaation eräitä oikuttelevia pohjavirtoja, vaikka ne eivät aina pulppuakaan pinnassa. Keskustelijat, seuraajat ja visertäjät ovat arvaamattomia ja julmia. Netti-ihmiset muuttavat heti käyttäytymistään, kun näkyvissä parempaa. He eivät sitoudu. Parhaassa tapauksessa tavalliset netti-ihmiset voivat korjata mielipidevoimallaan yksittäisen epäkohdan, esimerkiksi törkeän asiakaspalvelun, mutta ovat harvoin halukaita jalkatyön.      Tällaisessa arvaamattomuudessa ja häilyvyydessä poliitikon todellinen pol...

     Viisikymmentä luvulla sotien jälkeen kaikki eurooppalaiset tahtoivat käyttäytyä kunnolla. Sama tulee mieleen kuunnellessa poliitikkojen sanoja ja katsellessa heidän toimintaansa kansainvälistä kuuluisuutta nauttivan sote-sopan ympärillä. Vaikka Jonkka varoitti törmäyksistä perustuslain kanssa, johtavat poliitikot käyttäytyvät kuin mitään ei olisi sanottu.      Jonkka on sen tyylin persoona, että hän ei paljon julkisuudessa arvostele politiikkoja, mutta päivän uutisissa on hän sanoo suorat sanat: kaikki oli tiedossa etukäteen.      Mistä saattoi johtua politiikkojen huonokuuloisuus? Yksi syy voi olla, että he pitivät perustuslakiavaliokunnan jäseniä ikään kuin toveripolitiikkoina, he auttaisivat miestä mäessä. Tai he olettivat valiokunnasta tulevan ohjeita miten toimia. Tai on suunnitelma B. Tai ei niin väliä, asia järjestyy jotenkin.. Tai tässä on menossa näytelmä.      Päivän HS:n mukaan yksi vaihtoehto on, ...

     Oikeuskansleri Jonkka on päivän HS:ssä vihdoinkin puuttunut julkisesti poliittisiin nimityksiin, kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtajan valintaan.      Nyt ei vielä vaadita verta pakkiin, mutta Jonka kritiikin perusteella vääryyttä kokeneet hakijat voisivat aivan hyvin viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.      Niin moneen kertaa julkisuudessa nimityssotkuja vatvottu, että mitään uutta ei hevin tule esiin. Tässä tapauksessa silmiin pistävää kuitenkin on, että Jonkka moitti myös nimitystä valmistelivia virkamiehiä.      Tapauksesta saa parodian lasien läpi katsottuna kuvan, että Kiuru valitsee itselle työntekijää pihan kunnostukseen. Ei näin voi olla. Ministeri valitse instituutioille johtajaa. Ministereitä tulee ja menee, instituutiot ovat pitkäikäisiä.      Täytyy huomata, että nimityksen perustana toimivan esittelymuistion esittelijä laatii virkavastuulla. Lehtitietojen ...

     Puut suurenee, paina kaasua, sanoi entinen kartturi kuskille. Katsellessa Yle 1:n parodiaa politiikan suurista lauseista ennen vaaleja puolueiden kaasujalkojen pitääkin olla raskaita. Kilpailukyky, pienyrittäjät, työllisyys, 200 tuhatta työpaikka, nuoret, perheet, vanhukset, jne. hinkuvat etuja, parannuksia ja uudistuksia. Tässä kilpailussa puoluejohtajien imagoarvo näyttää menevän köyhän kansan arvojen ohi.        Päivän HS:ssä Syksy Räsänen toi vastaansanomattomasti esille kilpailun kovuuden huomiosta ja arvotuksesta kahden huippututkijaryhmän kiistellessä gravitaatioaaltojen kuvion syntymisestä. Lopputuloksena oli, että tiede korjaa itse itseään.      Vielä pitempi, 500 vuotta kestävä, ja ankarampi taistelu käytiin Fermat’n suuren lauseen todistamisesta. Lause on yksinkertainen: Ei ole olemassa positiivisia kokonaislukuja a, b ja c joka toteuttavat yhtälön a potenssiin n +b potenssiin n   =   c potenssiin n,...

Siksten Korkman käytti eilisessä A-studiossa tärkeän puheenvuoron kestävyysvajeen kuromisesta kiinni. Hän mainitsi termin ”laajennettu kehysmenettely”, minkä sisällöstä toimittaja ei heti ymmärrettävästi oikein saanut kiinni. Jotta ennen eduskuntavaaleja saadaan aikaan kunnon vaalikeskustelu, jokaisen merkittävän puolueen pitäisi tunnustaa tosiasiat: *budjettivaje on noin 10 miljardia euroa *sen kurominen kiinni kestää  kaksi vaalikautta *Suomen bisnestuotannon perusta on pudonnut pysyvästi noin 10 prosenttia (hevosvoimista on lopullisesti kymmenes pois) * ei tarkasti tiedetä, mitkä tulevat olemaan Suomen tuotannon ydinbisnesalueet *väestö vanhenee jyrkästi *työuria on pidennettävä *työmarkkinat eivät jousta riittävästi *kuntarakenne on uudistettava *sote-reformi on toteutettava Listalta varmaankin puuttuu kohteita. Sen aihiosta suurin osa on kuitenkin tullut median, asiantuntijoiden ja  poliitikkojen toistuvien puheenvuorojen ansiosta laajasti suuren yleisön, ain...

Helsingin Sanomien HS-RAADIN 2013 kysymykseen, minkä ryhmän rooliin tarvitaan suurin muutos valtionhallionnon päätösten valmistelussa, eniten vastauksia sai poliitikkojen ja toiseksi eniten konsulttien rooli. Paul Lillrankin mukaan päätösten valmistelu politisoituu liian aikaisin. Lasse Männistö kaipaa konsulteilta ja poliitikoilta parempaa asiantutemusta. Marko Terviön mukaan vaikuttavuusarviot tehdään mutu-tuntumalla ja Outi Alanko-Kahiluoto vaati konsultteja kuriin. Kovat ovat konsulttien pätevyysvaatimukset. Ensimmäinen ehto kuitenkin on, että konsultti on vakuuttava koko prosessin ajan, joka voi kestää yhdestä päivästä jopa vuoteen. Se taas ei onnistu   ilman hyvää ilmaisukykyä ja ennen kaikkea sisällön hallintaa. Sisältöä ei puolestaan voi hallita ilman hallinnonalan kokemusta, mikä ongelma pitää ratkaista ja mikä siinä on konsultin rooli ja tehtävä. Tämä pitää olla kirjallisesti dokumentoitu ennen työn aloittamista. Tällöin, vaikka hanke politisoituukin, konsu...

Ekonomi pitää yhtäaikaa piirustuspöydällään makrotaloutta ja mikrotaloutta. Hän ei osaa sanoa kumpaa pitäisi enemmän painottaa, sillä kulutus, kilpailukyky ja budjettivaje ovat hänlle yhtä tärkeitä. Viisana ihmisenä on unohtaa omaan arvoonsa maailman talouden mahdollisen elpymisen tuoman pelastuksen. Valtiotieteileijä ymmärtää myös historiaa ja uskoo suurten kriisien jälkeiseen  vakauteen. Kun yhteiskunnan pääpalikat, instituutiot, saadaan pelaamaan yhteen, kriisi voitetaan. Oikeustieteilijä sen lisäksi,että hän uskoo oikeuteen, hän luottaa sääntelyn voimaan. Tässä tilanteessa hän heiman herpaantuisi EU-säädöksistä ja kansallaisella ohjauksella houkuttelisi ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita. Jopa EU-säädösten kanssa hienoinen venkoiulu saattaa tulee kyseeseen. Finanssimies ymmärtää myös ekonomia ja pitää viimmeiseen saakkaa kiinni siitä, ettei lypsävää lehmää kannata teurastaa. Pitkän pohdinnan jälkeen hän myy valtion omistamista pörssiyhtiöistä siivuja  luoden näin ...