Nyt Orpon hallitusohjelma näyttää todellisen luonteensa köyhien ihmisten kahden vuoden röykytyksen jälkeen. Silmät avautuvat niillekin, jotka oikeisto Orpoon vielä vähän luottivat miehen sanoessa, että kaikista pidetään huolta. Tuntemani työtön yksinhuoltajaäiti ei tule toimeen, jollei äidin äiti kävisi joka aamu laittamassa kaksi kouluikäistä aamulla kouluun äidin mentyä jo kuudeksi siivoamaan lähikaupan lattiaa ja panemassa hyllystöä järjestykseen. Aviomiehen työttömyyspäiväraha on muuttunut pelkäksi köyhäinavuksi.   Kymmenvuotiaan pojan pyörön rengas on hajalla (harjoitettu, runko väännetty) ja ei ole varaa ostaa uutta. Pääruoka on kuluruoka. Ilalla syödään voileipää ja maitoa. Näin tapahtuu Orpon Suomessa kaikista huolehtimisesta samalla kun toiset istuvat kultaisissa tuoleissaan odottelemassa, milloin listaamattomien yritysten osingon kilahtavat kultaisiin lippaisiin.

En kerro tätä itseni tähden (Sinuhe), vaan Orpon leikkausten tähden. Viimeistään eilisen A-talk ohjelman jälkeen näyttää siltä. että Orpon kumppaneineen ongelmien ratkaisujen sijasta pitäisi keskittyä enemmän ratkaisujen ongelmiin. Se miten leikkaukset kohdistuvat vähäväkisiin ei mitenkään edes kuvitelmissa tule konkreettiseksi esille niille, jotka eivät ole kokeneet ahdinkoa toimeentulossa. Jos on joutunut menemään kouluun paikatuissa ja kuluneissa vaatteissa ruoan ollessa yksitoikkoista puuroa ja leipää, tietää mitä puute jokapäiväisessä arjessa on. Se ei siis ole hetkellistä, vaan joka aamu herätessä on edessä niukan elämän todellisuus. Orpon jatkuva kaanon valtion velasta ja btk:n kasvusta osoittaa, kuinka onttoa on näkemys, ettei vaihtoehtoja ole. Esimerkiksi yritystukien roima leikkaus ja valtion omaisuuden järkevä myynti sekä yritysten ulkomaille pakenevien voittojen verotus toisivat miljardi luokan tulot valtiolle. Se, että niukka enemmistö nyt hyväksyy leikkaukset, ei kerro si...