Tämän päivän HS:n haastattelema professori Joathan Yorkin kertoi osuvasti lasten kännyköiden käytön haittapuolista. Hän vertaa kiihtyvästi lisääntyvää kännyköiden käyttöä savuun, joka on pikkuhiljaa myrkyttämässä lasten kasvuympäristöä. Professoria vapaasti tulkiten lapset eivät enää leiki eivätkä melskaa naapuri lasten kanssa, vaan käpertyvät omiin kännykkä kupliinsa, jolloin heidän kokemusmaailmansa kieroutuu vieraaksi todellisuudelta. Kerron esimerkin sota-ajan leikistä, jossa todellisuus oli leikin keskeinen elementti. Heti sotien jälkeen koko talon ja lähitalon 10-15 vuoden ikäiset pojat ja miksei tytötkin saattoivat kokoontua talon pihamaalle ja muodostaa siellä kaksi yhtä suurta joukkuetta. Tarkoituksena oli kummallakin joukkueella mennä piiloon niin, ettei toinen joukkue nähnyt toisen jäseniä. Piilopaikkoina olivat navetat, tallit ja niiden yliset, heinäsuovat, riihet, pensat, saunan takaiset, jne. Joka näki toisen joukkueen jäsenen, sanoi ”pum, pum, olet kuollut”.   Näin...

Korkovähennyksen poistaminen saa tänään vakio oikeistoekonomistin kannatuksen, koska se estää kansan velkaantumista ja tasapainottaa omistus- ja vuokra-asumisen tasapainoa. Tämä näkökulma on vieras tavalliselle asunon ostajalle. Ei hänen mieleensä asuntokaupoissa ensimmäisenä juolahda yleinen velkaantuminen ja valtion talouden tasapaino. Asunnon vaihtajalla on tarpeeksi puuhaa rahoituksen ja takauksien hankkimisessa ilman ekonomistin syyttelyä valtion kirstun tyhjentämisestä. Moni voi jännittää, milloin ja mihin hintaan oma kämppä menee kaupaksi. Monesti ei ole selvää, millainen uusi asuntoalue on, puhumattakaan naapureista. Usein jää riittävän tarkasti selvittämättä, millaisen riskin asuntoyhtiön lainojen korot muodostavat omalle maksukyvylle. Kaiken kaikkiaan asunnon vaihtaminen niin uusia mahdollisuuksia antavalta, kuin se tuntuukaan, sisältää riskejä, jotka paljastuvat vastaa kuukausia tai jopa vuosia muuton jälkeen.