Valtionvarainministeriön suunnittelusihteeristöön oli ajamittaan muodostunut sanaton hierarkia, kuka voi mennä puhumaan minkin tason aiheista. Tasot olivat seuraavat alimmasta ylimpään: tilipuitteet, raportointi, laskentatoimen hyväksikäyttö, suunnittelujärjestelmä ja johtaminen. Sen sijaan, että tulokkaana olisin tyytynyt tilipuitteisiin, aloin tyhmyyttäni puhua johtamisesta ja tekemään siitä omin päin esityskalvoja. Niiden tekoon oli pakko ryhtyä, kun huomasi, että kalvoarkisto ammotti tyhjyyttään, koska kaikki pitivät esityskalvonsa visusti omissa huoneissaan lukkojen takana. Toimistopäällikköni, myöhemmin kauppakorkeakoulun professori Eeri Pitkänen, ei välittänyt, mitä puhuin missäkin tilaisuudessa. Hän tuli useasti viikossa juttelemaan vireillä olevasta ohjelmaperusteista suunnittelua käsittelevän kirjansa käsikirjoituksesta ja pyysi, että saisi käyttää siinä piirtoheittokalvoissani esitettyjä ajatuksiani. Myöhemmin minulle selvisi, ettei muilla konsulteilla ollut omia kalvosettej...

      Ruotsalaista teatteria vastapäätä oleva Pohjois-Esplanadin risteys jyrisi liikennettä aivan eri tavalla kuin Fabianinkadun hiljainen mäki. Jostain syystä pidin hyvänä enteenä uuden työpaikkani sijaitsemista vastapäätä Eino Leinon patsasta.      Talousjohtaja Mikkola oli näyttänyt mahtinsa osaston käytävien ja huoneiden tervehtiessä tulijaa uutuutta hehkuvin värein ja kalustein. Käytävät olivat puhtaat ja valoisat. Jonkinlaisessa tulopuheessaan osastosihteeri Leena Lehtonen kielsi menemästä ministeriöön ilman toimistopäällikön lupaa, mikä oli turhaa, sillä en tarkalleen tiennyt, mikä ministeriö oli ja mistä sinne mennään.      Jouduin istumaan samaan huoneeseen ekonomi Simo Arran kanssa, joka osoittautui hyväksi ihmiseksi. Hänen ajatuksiinsa en kuitenkaan päässyt sisälle, vaikka kuinka yritin. Hän lueskeli silloin tällöin ääneen tekstejään ja pyysi niihin kommenttejani. Tällä tavoin opin, mitä tarkoittivat suorite...