Uhriutumisen idea ei ole taivaasta tipahtanut. Tämän todisti
jo T. Roosevelt 1800-luvun lopulla, kun hän päätti kahvikeskustelun jälkeen
heti hyökätä Kuubaan uhriudittuaan tarpeeksi Espanjalle. Uriutuminen ei olekaan
vain yksilön oikeus, vaan se on myös osa valtioiden välistä valtapolitiikkaa.
Nykyisen Venäjän tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta uhriutumisesta, jossa uhriutuja esittää itsensä ulkopuolisten tapahtumien aiheuttamana apua kerjäävänä säälittävä ihmisenä. Venäjällä uhriutuminen on osa valtaeliitin sisäpolitiikkaa, jonka operointialue käsittää koko maapallon.
Sisäpolitiikassa Venäjällä on pitkät perinteet uhriutumisessa. Venäjän kärsivä kansa uhriutui aateliston edestä kärimyksiin vastineeksi siitä, että tsaari piti yhteyttä Jumalaan kansan puolesta. Tsaari lunasti tällä valta-asemansa.
Venäjän tapauksessa pätee: mitä suurempi maa ja mitä keskittyneempi tiedonvälitys on, sitä yksinkertaisempia uhriutumisteemojen pitää olla. Yhdysvaltain omintakeisessa avoimuudessa ja polaroituneessa tiedonvälityksessä teemana toimi erinomaisesti 11.9.2001 kaksoistornien räjähdys. Irakin Saddam sai kyytiä, jonka hedelmiä nyt Eurooppa nauttii miljoonien henkilöiden pakolaisvirtoina EU-maihin.
Putin kotikatsomoille suunnattu suuri uhriutumisteema on: maailma sortaa venäläisiä. Alateemoina käytetään muiden maiden lapsiasiakysymysten tekaistuja epäkohtia, venäläisvähemmistöjen kuviteltuja sortamisia, maan urheilijoiden lännen vääristelemiä testituloksia ja venäläisfanien epäoikeudenmukaista kohtelua Ranskassa.
Tällä suurella teemalla Putin saa kotikatsomosta aplodeja ja venäläisten enemmistön kannatuksen maanpelastaja lännen kourista. Kun tähän lisätään yksityiskohtia: hyväksynnän saaminen Ukrainan konfliktille, Krimin valtauksen oikeutuksen lujittaminen ja Itä-meren uhittelun tarpeellisuuden todistaminen, niin Putin kannalta uhriutuminen näyttäisi toimivan täydellisesti.
Nykyisen Venäjän tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta uhriutumisesta, jossa uhriutuja esittää itsensä ulkopuolisten tapahtumien aiheuttamana apua kerjäävänä säälittävä ihmisenä. Venäjällä uhriutuminen on osa valtaeliitin sisäpolitiikkaa, jonka operointialue käsittää koko maapallon.
Sisäpolitiikassa Venäjällä on pitkät perinteet uhriutumisessa. Venäjän kärsivä kansa uhriutui aateliston edestä kärimyksiin vastineeksi siitä, että tsaari piti yhteyttä Jumalaan kansan puolesta. Tsaari lunasti tällä valta-asemansa.
Venäjän tapauksessa pätee: mitä suurempi maa ja mitä keskittyneempi tiedonvälitys on, sitä yksinkertaisempia uhriutumisteemojen pitää olla. Yhdysvaltain omintakeisessa avoimuudessa ja polaroituneessa tiedonvälityksessä teemana toimi erinomaisesti 11.9.2001 kaksoistornien räjähdys. Irakin Saddam sai kyytiä, jonka hedelmiä nyt Eurooppa nauttii miljoonien henkilöiden pakolaisvirtoina EU-maihin.
Putin kotikatsomoille suunnattu suuri uhriutumisteema on: maailma sortaa venäläisiä. Alateemoina käytetään muiden maiden lapsiasiakysymysten tekaistuja epäkohtia, venäläisvähemmistöjen kuviteltuja sortamisia, maan urheilijoiden lännen vääristelemiä testituloksia ja venäläisfanien epäoikeudenmukaista kohtelua Ranskassa.
Tällä suurella teemalla Putin saa kotikatsomosta aplodeja ja venäläisten enemmistön kannatuksen maanpelastaja lännen kourista. Kun tähän lisätään yksityiskohtia: hyväksynnän saaminen Ukrainan konfliktille, Krimin valtauksen oikeutuksen lujittaminen ja Itä-meren uhittelun tarpeellisuuden todistaminen, niin Putin kannalta uhriutuminen näyttäisi toimivan täydellisesti.
Huomattavaa on, että listalta puuttuu terrorismi. Putinin
näkökulmasta se on kirkkaita logiikka,sillä teema on ollut jo pitkään ajankohtainen
maan sisällä. Putin tietää, että sen kanssa ei pidä leikkiä tulella.
Putin antoi merkittävän lausunnon 17.6 Pietarin talousfoorumissa
(http://www.iltasanomat.fi/em-futis/art-2000001203002.html). Venäjä ei kanna
kaunaa EU:lle. Tätä voidaan pitää uhriutumisen jaloimpana muotona.
Kommentit
Lähetä kommentti